Vaahtokarkeista sudenkuoppiin

Aurinkoista sunnuntaita tulin teille toivottelemaan muutamilla kuvilla. Kahvi- ja kaakaokupposen äärellä olen viime viikolla pohtinut loppukatselmuksen lähestyessä vähän viimeisiä vuosia ja DIY-rakentajan haasteita, joita tässä kuvien lomassa tulle nyt tajunnanvirtana...

Aluksi kertailen vielä uusille lukijoille VillaVaahtokarkin ja blogin taustaa (teitä on tullut hurjasti lisää, tervetuloa!), jos ette ole ensimmäisiin postauksiin kurkanneet. Koko blogini sai alkunsa halustani kerätä tänne tarinaksi se, miten talomme (kotimme) rakennettiin, ja miten siitä on tullut meidän koti. Kolme vuotta olemme kotiamme asuttaneet ja edelleen kaikenlaista pientä laittamista riittää. Villa Vaahtokarkki ei  ole talomme virallinen nimi, mutta kuvaa taloamme mielestäni niin hyvin, että voisi kai sen virallistaakin:) Nimi syntyi lähinnä vitsinä ja provokaationa sellaisille tyylien vastakkainasettelijoille (joiden näkemyksiin törmäsin rakentamisen suunnitteluvaiheessa keskustelupalstoilla), joiden mukaan aikaisempi moderni kivitalokotimme olisi ollut lähinnä linnunpönttö tai säilytyspurkki, ja tämä tyyli taas edustaisi piparkakkutaloa tai kermakakkua. Itseäni tällainen tosikkomainen eipäs-juupas -kinastelu ja vastakkainasettelu lähinnä huvitti, joten ajattelin lähteä rakennuskaavan niin määritellessä täysillä tälle modernin minimalismin kauhistelemalle kermakakku-linjalle, ja ottaa siitä kaiken ilon irti --- ja hauskaa on ollut tätä vaahtokarkki-tutkielmaa tehdä;)

Täytyy sanoa, että tämä koti on tuntunut heti aiempaa kotiamme kodikkaammalle. Ehkä siksi, että sitä on rauhallisesti sydämellä rakennettu. Tämä on ensimmäinen rakentamamme talo, ja teimme sen sillä ajatuksella, että lapsiemme lapsuudesta emme aio vuosia enää enempää rakentamiseen käyttää. Rauhallisessa rakennustahdissa on "pää pysynyt mukana" ja ehtinyt elää silti suht normaalia elämää siinä sivussa, vaikka kovin työntäyteisiä vuosia nämä viime vuodet ovat olleet. Välillä olen kokenut ulkoa päin tulevaa painetta kuullessani kommentteja "kun teidän projekti on vähän viivästynyt" tai  "jo oli aikakin, että sauna valmistui" jne., mutta yrittänyt pitää pääni kylmänä. Verrattain aikaansaapia tässä kuitenkin omasta mielestäni ollaan oltu siihen nähden, että viimeiseen kolmeen vuoteen on sisältynyt myös kahden lapsen syntymät. Pikkuisen silti ulkopuoliset arvostelut kirpaisevat, ja saavat luonteestani niin helposti syntyvät riittämättömyyden tunteet pintaan, vaikka muuten en asoista ole halunnut stressata tai hermojani menettää. Eivät ulkopuoliset tiedä, minkälaisessa aikataulussa asioiden on ollut tarkoitus edetä. Itse olemme määritelleet etenevämme omien resurssiemme mukaan rakennusluvan myöntämän viiden vuoden rajoissa. Niin kauan on lain mukaan oikeus rakentaa. Nyt on viisi vuotta kulunut, ja loppukatselmus tehdään heti lumien sulettua. Tiedän, että kaikenlaista muuta näpertelyprojektia meillä tulee aina olemaan päällä varsinaisen rakentamisurakan jälkeenkin, koska tekemisestä tykkäämme ja pää on ideoita täynnä, jotan sirkkeli soi edelleen:) (Sunnuntaisirkkelöinnit ovat olleet meidän rakentamisen kipukohta... Jumala armahtaa, mutta naapurit välttämättä ei... eli sori naapurit!).

Muistaakseni jostakin stressiaiheiden taulukosta joskus luin, että oman lapsen kuolema, puolison kuolema, avioero ja talon rakentaminen taitavat olla elämässä eniten stressaavia tapahtumia. Ikävä kyllä kaksi viimeisintä kulkevat vielä surullisen usein käsi kädessä. Tämä aihe tuli mieleeni, kun selailin juuri uusinta Avec-lehteä, jonka kannessa muuten komeilee rakas ystäväpariskuntamme:).



Tiedän, ettemme ole turhaan hakeneet eväitä lastemme tärkeimmän kodin, eli avioliittomme rakentamiseen NMKY:n avioliittoleireiltä vuosia ennen rakentamisen aloittamista. Mitään kommunikaation mestareita emme edelleenkään ole, mutta monissa kiperissä tilanteissa taidot molemminpuolisesta tunteiden ja tarpeiden kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä ovat olleet tarpeellisempia kuin kinastelu siitä, kumpi on oikeassa. Rakentamiseen liittyvistä parisuhteen sudenkuopista voisin kirjoittaa vaikka oman postauksensa, jos jotakuta kiinnostaa ne kuopat välttää... kokemusta kuopista kun on kiitettävästi meille kertynyt:). Suunnittelemme ensi kesän ohjelmaa, ja toivottavasti siihen mahtuisi mukaan myös parisuhteen päivitys/ lastemme tärkeimmän kodin vuosihuolto, kun on huollot viime vuosina laiminlyöty. Avioliittoleirillä rakastuu puolisoonsa aina uudelleen ja moni pari siellä aloittaakin avioliittonsa uudelleen --- saman puolison kanssa. Lehteen ja ystäviemme tarinaan voit paremmin tutustua täällä.

Näiden kuvien ja höpötysten päätteeksi toivotan teille kaikille valoisaa maaliskuuta ja uutta viikkoa!

XXX

VillaVaahtokarkki