maanantai 12. marraskuuta 2012

Pikkujouluisia tunnustuksia


Joulutunnelmaa hiipi punaisena Villa Vaahtokarkkiin, kun vietin viime torstaina mukavan Me&I -vaatekutsuillan ihanien ystävieni kanssa. Juotiin ensimmäiset glögit joulutorttujen ja piparien kyydittämänä. Blogien lukeminen on selkeästi vaikuttanut tänä vuonna siihen, että olen päässyt jouluajatuksiin jo heti marraskuun alusta. Kesäverhot saivat luvan väistyä jouluisempien talviverhojen tieltä. 



Verhojen väri on kirsikanpunainen, koska aivan joulunpunainen tuntuu vaikealta yhdistää vedenvihreään sohvaan. Kuosi toistaa samaa kuviota lampun varjostimen ja olohuoneen tapetin kanssa. Nämä verhot saavat olla yleensä ystävänpäivään saakka, kunnes taas tekee mieli vaihtaa keväänkaipuussa sävyt pastellisempiin. Keskellä olevat valkoiset verhot saavat olla paikoillaan ympäri vuoden.






Keittiön ja työhuoneen verhot ovat joulu- ja talviaikaan samaa punakuvioista kangasta. Kuvio ei ole parinteisen jouluinen, joten verhot voisivat olla paikoillaan periaatteessa koko vuoden, jos tykkäisin punaisesta väristä  myös kesäisin. Verhojen ja tapettien kuvioista tuleekin sisustuksen "koukerokiintiöni" aika lailla täyteen.




 Koukeroita enemmän olen ihastunut kaikkeen pilkulliseen. Pilkkujen suhteen minulla ei ole mitään päänsisäisiä kohtuuskiintiöitä. Tähtikuvioita meillä näkyy vain jouluisin ja silloinkin tähdissä pitäisi olla mielellään enemmän kuin viisi sakaraa...kummallinen päähänpinttymä...






Tytöt leipoivat ja koristelivat vaatekutsuja varten läjän pipareita.



Lyyti-mummon vanhan Madamoisellen kanssa on mietityttänyt, kunnostaisiko sitä vai ei. Toinen keinun jalaksista näyttää koiran kaluamalta, mutta todellisuudessa siihen liittyy toisenlainen tarina. Keinutuoli sijaitsi mummon keittiön oviaukon läheisyydessä ja viimeisinä vuosinaan Lyyti-mummo "kuntoili" rollaattorillaan keittiön ja olohuoneen seinää kiertäen, jolloin rollaattori kolhaisi ohi menneessään tuolin jalasta. Silkkaa saamattomuutta kunnostamisen suhteen on siis helppo selitellä tuolin tarinalla ja sillä, ettei tuolia muuten tunnistaisi vintageksi uudistuotantotuoleista :). Tunnelmallinen se on noinkin. Toisesta näkökulmasta katsottuna tuoli on vain kulahtanut vanha huonekalu, jolle olisi pikaisesti tehtävä jotakin...


Takassa palaa tuli lähes päivittäin. Juniorin kaahailukärryinä käyttämät nukenrattaat ovat takavuosien löytö kirpparilta. Mummon markoissa maksoivat muistaakseni kympin. Voisin joku kerta laittaa oikein kunnollisen kuvan...




 Nainen talossa -blogin Katja ilahdutti minua Beautiful Blogger -tunnustuksella. Vielä kerran kaunis kiitos Katjalle! Tunnustukseen kuuluu, että  tunnustuksen saaja kertoo seitsämän asiaa itsestään/elämästään.


http://4.bp.blogspot.com/-0PkhdlpB9b8/UJvWusvIQ1I/AAAAAAAABCA/S-99yw2B4cY/s1600/blogger.jpg


Tähän loppuun siis näitä päähäni pälkähtäneitä tunnustuksia:

1. Edellä postauksessa mainittuihin sisustuksellisiin päähänpinttymiini lisäisin vielä beigekiintiön, kellastunut puu -kiintiön sekä tyylikkyys - ja mauttomuus kiintiöt. Eli kaikkea sopivassa suhteessa, ei liikaa eikä liian vakavasti:) Ja yleensä vielä niin, että pokkeus vahvistaa säännön. Lisäksi olen yliherkkä kirkkaan punaisen ja kirkkaan keltaisen väriyhdistelmälle. Se on väriyhdistelmänä aivan liian tehokas ja virikkeellinen (ärsyttävä) minulle, niin suosittu kuin se onkin pienten lasten leluissa.

2. Olen saanut kulkea mieheni kanssa  jo yli puolet elämästäni. Olin 16- vuotias, kun aloimme seurustella. Naimisissa olemme olleet 16 ja puoli vuotta. Kiitos näistä ihanista vuosista MrA!

3. Pitkänä rakennusaikana on ollut paljon hyötyä siitä, että olemme vanhempiemme tavoin ehtineet käydä NMKY: avioliittoleireillä tankkaamassa eväitä kiperiä vuorovaikutustilanteita varten. Sen verran raadollinen ja primitiivinen puoli ihmisestä pukkaa esiin rakentamisen stressitilanteissa, että tunteita on hyvä osata ilmaista myös rakentavalla tavalla:)

4. Blogin kirjoittaminen on saanut huomioni keskittymään elämän kauniisiin asioihin. Tämä on ollut hyvää vastapainoa taipumukselleni elämän syväsukeltamiseen. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä sisustukselliset seikat ovat toissijaisia, mutta tiedän olevani kunnossa ja elementissäni, kun minua kiinnostaa taas pohtia esim. verhojen väriä ja muuta ihanan tärkeää hömppää. `Slow life & life style -tyylinen` rakennusaikamme oli minulle parasta terapiaa antamalla minulle aikaa ja mahdollisuuden  työstää mm. itselleni rakkaiden ihmisten menetyksiä. Villa Vaahtokarkki on rakkaudella rakennettu ja moni tunnetasolla rakennusaikana työstetty prosessi on saanut symbolisella tavalla konkreettisen muodon kodissamme tai puutarhassamme.

5. En yleensä tykkää vaatteista tai asusteista, joissa on näkyvä tuotemerkin logo, printti tai monogrammikuvio.

6. Nuorena kuljin monta vuotta hammasraudat suussani - turhaan. Nuoruuden suorasta hammasrivistöstä on enää vain muisto jäljellä:) Alahampaani pelaavat nykyisin yks risti kaks -peliä.

7. En todennäköisesti tule palaamaan siihen ammattiin, johon minulla on koulutus mm. meluyliherkkyyteni aiheuttaman fyysisen väsymyksen vuoksi. Toki on siihen muitakin syitä... Seurusteluaikana oli suorastaan huvittavaa, että minua alkoi lähes välittömästi haukotuttaa  rock-konsertissa. Nyt siis vielä kotiäitiaikana mietin, mikä minusta tulisi isona...Haaveilen työstä kauniiden asioiden kanssa.

Jaan tunnustuksen eteen päin seuraaville kauneudesta inspiroituville blogisteille ja heidän kauniille blogeilleen senkin uhalla, että ovat samaisen tunnustuksen jo aikaisemmin saaneet. Toivottavasti he innostuvat jakamaan sitä myös eteenpäin.

( Tuirelle kiitos kannustuksesta blogiharrastuksen aloittamiseen. Tuiren sisustusmieltymykset ovat hyvin lähellä omiani ja myös talomme ovat kaveruksia keskenään :)
 (Ilona saa tehdä työtä kauniiden asioiden kanssa, mistä itsekin unelmoin. Kauniita kuvia!)

Polkadot (Nimensä mukaisesti pitää pilkuista, mutta tulee erittäin hyvin toimeen myös tähtikuvioiden kanssa:) Ihania ompeluksia kauniissa sävyissä!)

Emilin maailma (Osoitus siitä, että kauniisiin kuviin ja blogin pitämiseen ei aina tarvita kallista järjestelmäkameraa. Muutaman kympin kamerakin riittää,  jos on silmää kuvien ottamiseen ja halua uuden oppimiseen. Tosin äiti sinulle mielellään paremman kameran jo hankkisi :))




Nyt otan kahvikupposen ja laitan viimein tämänkin postauksen menemään...koko viikonloppu tätäkin on pienissä erissä värkkäilty. Blogin etusivun kuvaa en ole vieläkään onnistunut keskittämään...osaisiko joku neuvoa, miten sen saa tuolta vasemmasta reunasta pois? Ja sitten seuraavaksi ehdin ehkä sinne kodinhoitohuoneeseen, vai onko jollakin joku muu parempi postausehdotus? Kiva on välillä kysyä ideoita lukijoiltakin, kun olen ilokseni huomannut, etten ihan yksin täällä höpisekään :)

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

VillaVaahtokarkki 




18 kommenttia:

  1. Oi kiitos tunnustuksesta! Ihanaa, että aloit blogata. Sulla on niin hyviä juttuja! Vau mikä piparitalo! Meidän talommekin ovat tosiaan kavereita. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ton piparitalon leivoin tokana jouluna ja askartelin siihen ihan metalliset muotitkin. Tosin kattopalamuotteihin jäi vielä korjattavaa...Kuva on viime jouluna otettu, eli ekan joulun jälkeen pakkasin sen pahvilaatikkoon kaappiin odottamaan. Viime joulun jälkeen tein saman tempun uudelleen, koska en ollut aivan varma, jäisikö tälle joululle paukkuja leipoa uutta. Vielä en ole katsonut, miten talo jakselee paffilaatikossaan... Pölyt voi aina peittää tomusokerilla, mutta syötäväksi siitä ei enää ole. Tosin veikkaan , että herkkusuuna juniorille maistuis pölypallerotkin siinä sivussa ;).

      Poista
  2. Ihania tunnelmakuvia! Kummasti se blogien lukeminen saa joulumielen nousemaan =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun ehdit tänne moikkaamaan, eli toivottavasti huomasit sinun blogillesi olevan tunnustuksen yllä:)

      Poista
  3. Mukavia tunnustuksia :). Punaisen ja keltaisen yhdistelmä on tosiaan aika inhokki...ja lelujen perusväritys. Eivätkö lelutehtailijat voisi ajatella vähän sisustuksellisemmin!
    Sinun talvipunaisesi on sävyltään kaunis. Ja mikä ihana piparkakkutalo onkaan ilmestynyt tuonne sivun ylälaitaan, sehän on ihan Villa Vaaht...Piparkakku! Kivaa viikkoa toivottelen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nainen Talossa :) Lelutehtailijat taitavat ajatella lelujen "virikkeellisyyttä" räikeissä värivalinnoissaan, mut kyllä mä väitän, että pieni lapsikin tajuaa esteettisten arvojen päälle varsinkin, jos on kyse räikeistä muovilelusta. Nykyaika ylipäätään on jo lapselle niin virikkeellinen, ettei kaikkien lelukaupan lelujen tarvitsisi olla ärsyttävän värikkäitä lapsen kehityksen kannalta katsottuna. Tämä on nyt vaan tällainen heitto, mutta ties vaikka isolla kasalla riemunkirjavia ja välkkyviä muovileluja olisi joku osuus nykyajan lasten lisääntyneisiin keskittymishäiriöihin. Tosta piparkakkutalosta tuli muuten vahingossa VillaVaahtokarkin peilikuva:)

      Poista
  4. Teillä on kaunis koti. Ja kivoja jouluisia kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Mukava, kun tulit piipahtamaan, poikkeanpa vastavierailulle blogiisi pikapuoliin:)

      Poista
  5. Voi miten kaunista ja tunnelmallista! Tuollaisessa kodissa taatusti viihtyy. Mun haavelun kohteena on nyt eräs vanha puutalo tämän pienen asuinkaupunkini keskustassa. Muovimaton alla olis lautalattiat...mistä sais "vähän" ylimääräistä rahaa, jotta vois sen talon ostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita:) Pidä haaveestasi kiinni, toivottavsti se joskus toteutuu. Pienestä tytöstä asti mäkin haaveilin vanhasta huvikumputyyppisestä talosta tai vanhasta kansakoulusta, mutta jossakin vaiheessa "unohdin" unelmani. Vieläkin vanhat talot kiehtovat ja saavat sisälläni jonkin sykähtämään. Tässä vaiheessa olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että unelmani toteutui uuden kodin muodossa. Noi lautalattiat kuulostaa kyllä tosi herkulle...toivon että saisit vaikka lottovoiton:)

      Poista
  6. Voi miten kaunista teillä! Ihanat nuo verhot sekä keittiössä että olohuoneessa, ovatkohan kenen kankaista? Nimim. verhoja etsimässä...

    Blogissani olisi sinulle tunnustus, vaikka juuri oletkin edellisestä suoriutunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu ja kaunis kiitos tunnustuksesta! Tulen sen vielä blogiisi pokkaamaan:) Verhokankaat ovat Laura Ashleyltä.

      Poista
  7. Tästä jutusta tuli hyvälle mielelle :) Ihanaa joulunodotusta sinulle ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Pirjo:) Ihanaa enenevää joulunodotusmieltä myös sinne!

    VastaaPoista
  9. Upean näköistä! Ihanaa kun tulee joulu! :)

    Iloista joulun odotusta! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Dr.Sugar/Jinna, pitääpä poiketa vastavierailulle:)

      Poista
  10. ihana blogi sulla ja ihana kotikin. piipahdin pikaseen ja tuo ihana keinutuoli pisti heti silmään. minä en ehkä raskis alkaa kunnostaan sitä, jos se ois mummon vanha ja ihan keinuttavassa kunnossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos chocomum - taitaa keinutuoli pysyä tuollaisenaan, sopivasti vähän nariseekin:)

      Poista