Pikainen pöytäpulma...näkemyksiä kaivataan!

Hei kaikki rakkaat ja vieraammatkin lukijat, jotka tänne löydätte! Nyt kaipaan teiltä pikaisesti näkemystä keittiönpöytäpulmaani. Tutuiltamme jäi upea puusepällä teetetty massiivipuinen pöytä tarpeettomaksi, koska se ei mahtunut enää heidän uuteen kotiinsa. Tuumailin, että perhekokomme kasvettua suuremmalle pöydälle olisi kyllä meillä tarvetta. Niinpä pöytä kannettiin meille kokeiltavaksi. Arvokas pöytä tarvitsee mielestäni oikean kodin, mutta ongelmana on, että en osaa päättää, onko keittiömme erkkeri riittävän kokoinen ja oikea ympäristö ko. pöydälle, ja että onko pöytä sellainen, jonka muuten tänne valitsisin.

 Lähinnä mietityttää pöydän leveys, eli onko se liian leveä ympäröivään tilaan. Leveyttä pöydällä on ruhtinaalliset 130 cm, jolloin ruoat mahtuu hyvin kattamaan pöydän keskelle. Pituuden puolesta (240cm + 60 cm jatkopala) se tulisi samaan linjaan vanhan pöydän kanssa sillä erotuksella, että se olisi ikkunaseinässä kiinni. Lisäksi hieman mietityttää pöydän värin sävy (liian kellertävä? --> pinnan uudelleen käsittelyn vaiva) ja muotokieli. Tykkään toisaalta yhdistellä modernia linjakkuutta countryyn, mutta onko kontrasti pöydän ja tuolien muotokielen välillä tässä tapauksessa jo liian suuri? Näyttävätkö tuolit liian kulahtaneilta? Uusiin tuoleihin ei kyllä olisi tässä välissä rahaa... Näitä kysymyksiä pohdiskelen, koska tämän hintaista heräteostosta emme kuitenkaan haluaisi tehdä. Loppukustannuksiin pitää laskea vielä pöydän päälle hankittava karkaistu lasi (n. 500-600e), joka meille on kyllä melkeinpä välttämättömyys. Pöydän runko on massiivitammea ja pöytälevy massiivisaarnea, jossa tammiset reunaviilulistat. Sanokaa reilusti mielipiteenne, koska ne olisivat nyt enemmän kuin tarpeen! Oma silmä jotenkin sokeutuu katsomaan asiaa. Tässä siis liuta kuvia ja pari kuvaa vanhastakin pöydästä, joka kieltämättä näyttää aika rääpäleeltä uuteen kandidaattiin verrattuna...mutta edelleen kysymys kuuluu: Onko pöytä tänne oikea?

Uusi pöytäkandidaatti ja siihen yllättävän hyvin sopiva aikaisemmin hankittu valaisin asemoituna. Valaisin on ollut jo vuoden päivät odottamassa asennusta... Mitäs tykkäätte?

 

Vanha pöytä kera ihanan käsittelyä kaipaavan pyökkisen lastentuolin...

Toivon erityistä aktivoitumista mielipiteen ilmaisuun kommenttiboksissa, kaikki näkemykset julkaisen. Jos hyvin käy, niin ehdin vielä tehdä tähän postaukseen sellaisen päivityksen, johon saan sellaisen pikaäänestysruudukon tonne postauksen loppuun... 

Kiitos kaikille näkemyksensä ilmaiseville jo etukäteen!

VillaVaahtokarkki

P.S. Ja se seuraava postaus on sitten kodinhoitohuoneesta, kunhan saan sen valmiiksi :)

Pikkujouluisia tunnustuksia

Joulutunnelmaa hiipi punaisena Villa Vaahtokarkkiin, kun vietin viime torstaina mukavan Me&I -vaatekutsuillan ihanien ystävieni kanssa. Juotiin ensimmäiset glögit joulutorttujen ja piparien kyydittämänä. Blogien lukeminen on selkeästi vaikuttanut tänä vuonna siihen, että olen päässyt jouluajatuksiin jo heti marraskuun alusta. Kesäverhot saivat luvan väistyä jouluisempien talviverhojen tieltä. 

Verhojen väri on kirsikanpunainen, koska aivan joulunpunainen tuntuu vaikealta yhdistää vedenvihreään sohvaan. Kuosi toistaa samaa kuviota lampun varjostimen ja olohuoneen tapetin kanssa. Nämä verhot saavat olla yleensä ystävänpäivään saakka, kunnes taas tekee mieli vaihtaa keväänkaipuussa sävyt pastellisempiin. Keskellä olevat valkoiset verhot saavat olla paikoillaan ympäri vuoden.

Keittiön ja työhuoneen verhot ovat joulu- ja talviaikaan samaa punakuvioista kangasta. Kuvio ei ole parinteisen jouluinen, joten verhot voisivat olla paikoillaan periaatteessa koko vuoden, jos tykkäisin punaisesta väristä  myös kesäisin. Verhojen ja tapettien kuvioista tuleekin sisustuksen "koukerokiintiöni" aika lailla täyteen.

 Koukeroita enemmän olen ihastunut kaikkeen pilkulliseen. Pilkkujen suhteen minulla ei ole mitään päänsisäisiä kohtuuskiintiöitä. Tähtikuvioita meillä näkyy vain jouluisin ja silloinkin tähdissä pitäisi olla mielellään enemmän kuin viisi sakaraa...kummallinen päähänpinttymä...

Tytöt leipoivat ja koristelivat vaatekutsuja varten läjän pipareita.

Lyyti-mummon vanhan Madamoisellen kanssa on mietityttänyt, kunnostaisiko sitä vai ei. Toinen keinun jalaksista näyttää koiran kaluamalta, mutta todellisuudessa siihen liittyy toisenlainen tarina. Keinutuoli sijaitsi mummon keittiön oviaukon läheisyydessä ja viimeisinä vuosinaan Lyyti-mummo "kuntoili" rollaattorillaan keittiön ja olohuoneen seinää kiertäen, jolloin rollaattori kolhaisi ohi menneessään tuolin jalasta. Silkkaa saamattomuutta kunnostamisen suhteen on siis helppo selitellä tuolin tarinalla ja sillä, ettei tuolia muuten tunnistaisi vintageksi uudistuotantotuoleista :). Tunnelmallinen se on noinkin. Toisesta näkökulmasta katsottuna tuoli on vain kulahtanut vanha huonekalu, jolle olisi pikaisesti tehtävä jotakin...

Takassa palaa tuli lähes päivittäin. Juniorin kaahailukärryinä käyttämät nukenrattaat ovat takavuosien löytö kirpparilta. Mummon markoissa maksoivat muistaakseni kympin. Voisin joku kerta laittaa oikein kunnollisen kuvan...

 Nainen talossa -blogin Katja ilahdutti minua Beautiful Blogger -tunnustuksella. Vielä kerran kaunis kiitos Katjalle! Tunnustukseen kuuluu, että  tunnustuksen saaja kertoo seitsämän asiaa itsestään/elämästään.

Tähän loppuun siis näitä päähäni pälkähtäneitä tunnustuksia:

1. Edellä postauksessa mainittuihin sisustuksellisiin päähänpinttymiini lisäisin vielä beigekiintiön, kellastunut puu -kiintiön sekä tyylikkyys - ja mauttomuus kiintiöt. Eli kaikkea sopivassa suhteessa, ei liikaa eikä liian vakavasti:) Ja yleensä vielä niin, että pokkeus vahvistaa säännön. Lisäksi olen yliherkkä kirkkaan punaisen ja kirkkaan keltaisen väriyhdistelmälle. Se on väriyhdistelmänä aivan liian tehokas ja virikkeellinen (ärsyttävä) minulle, niin suosittu kuin se onkin pienten lasten leluissa.

2. Olen saanut kulkea mieheni kanssa  jo yli puolet elämästäni. Olin 16- vuotias, kun aloimme seurustella. Naimisissa olemme olleet 16 ja puoli vuotta. Kiitos näistä ihanista vuosista MrA!

3. Pitkänä rakennusaikana on ollut paljon hyötyä siitä, että olemme vanhempiemme tavoin ehtineet käydä NMKY: avioliittoleireillä tankkaamassa eväitä kiperiä vuorovaikutustilanteita varten. Sen verran raadollinen ja primitiivinen puoli ihmisestä pukkaa esiin rakentamisen stressitilanteissa, että tunteita on hyvä osata ilmaista myös rakentavalla tavalla:)

4. Blogin kirjoittaminen on saanut huomioni keskittymään elämän kauniisiin asioihin. Tämä on ollut hyvää vastapainoa taipumukselleni elämän syväsukeltamiseen. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä sisustukselliset seikat ovat toissijaisia, mutta tiedän olevani kunnossa ja elementissäni, kun minua kiinnostaa taas pohtia esim. verhojen väriä ja muuta ihanan tärkeää hömppää. `Slow life & life style -tyylinen` rakennusaikamme oli minulle parasta terapiaa antamalla minulle aikaa ja mahdollisuuden  työstää mm. itselleni rakkaiden ihmisten menetyksiä. Villa Vaahtokarkki on rakkaudella rakennettu ja moni tunnetasolla rakennusaikana työstetty prosessi on saanut symbolisella tavalla konkreettisen muodon kodissamme tai puutarhassamme.

5. En yleensä tykkää vaatteista tai asusteista, joissa on näkyvä tuotemerkin logo, printti tai monogrammikuvio.

6. Nuorena kuljin monta vuotta hammasraudat suussani - turhaan. Nuoruuden suorasta hammasrivistöstä on enää vain muisto jäljellä:) Alahampaani pelaavat nykyisin yks risti kaks -peliä.

7. En todennäköisesti tule palaamaan siihen ammattiin, johon minulla on koulutus mm. meluyliherkkyyteni aiheuttaman fyysisen väsymyksen vuoksi. Toki on siihen muitakin syitä... Seurusteluaikana oli suorastaan huvittavaa, että minua alkoi lähes välittömästi haukotuttaa  rock-konsertissa. Nyt siis vielä kotiäitiaikana mietin, mikä minusta tulisi isona...Haaveilen työstä kauniiden asioiden kanssa.

Jaan tunnustuksen eteen päin seuraaville kauneudesta inspiroituville blogisteille ja heidän kauniille blogeilleen senkin uhalla, että ovat samaisen tunnustuksen jo aikaisemmin saaneet. Toivottavasti he innostuvat jakamaan sitä myös eteenpäin.

Kuulasta ja Kepeää

( Tuirelle kiitos kannustuksesta blogiharrastuksen aloittamiseen. Tuiren sisustusmieltymykset ovat hyvin lähellä omiani ja myös talomme ovat kaveruksia keskenään :)

Valkoinen puutalokoti

 (Ilona saa tehdä työtä kauniiden asioiden kanssa, mistä itsekin unelmoin. Kauniita kuvia!)

Polkadot (Nimensä mukaisesti pitää pilkuista, mutta tulee erittäin hyvin toimeen myös tähtikuvioiden kanssa:) Ihania ompeluksia kauniissa sävyissä!)

Emilin maailma (Osoitus siitä, että kauniisiin kuviin ja blogin pitämiseen ei aina tarvita kallista järjestelmäkameraa. Muutaman kympin kamerakin riittää,  jos on silmää kuvien ottamiseen ja halua uuden oppimiseen. Tosin äiti sinulle mielellään paremman kameran jo hankkisi :))

Nyt otan kahvikupposen ja laitan viimein tämänkin postauksen menemään...koko viikonloppu tätäkin on pienissä erissä värkkäilty. Blogin etusivun kuvaa en ole vieläkään onnistunut keskittämään...osaisiko joku neuvoa, miten sen saa tuolta vasemmasta reunasta pois? Ja sitten seuraavaksi ehdin ehkä sinne kodinhoitohuoneeseen, vai onko jollakin joku muu parempi postausehdotus? Kiva on välillä kysyä ideoita lukijoiltakin, kun olen ilokseni huomannut, etten ihan yksin täällä höpisekään :)

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

VillaVaahtokarkki 

Yläkerran aulassa ja vähän makkarissakin

Hei taas ja tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! Rakentamisen jälkiterapiana kuvauskierrokseni kotimme yläkerrassa jatkuu. Viimeksi taidettiin piipahtaa perhoshuoneessa, josta näkymä aulaan päin on tällainen. Vasemmalla on ovi makuuhuoneeseen, oikea ovi vie kotiäidin konttoriin. Yläkerran aulan seinät ovat kermaisen vaaleansiniset. Sävy on Sadolinin maailman värit -kartan Tobago pehmeä muistaakseni --- ei liian ällö muttei liian varman päälle pliisukaan. Sävy muistuttaa siitä, että yläkerta on kotimme "taivas", jossa levätään ja leikitään. Varsinainen candyland vaahtokarkin sävyineen. Yläkerran miellän makuuhuoneineen yksityisemmäksi alueeksi kuin alakerran, joten siellä on helpompi leikitellä väreillä. Keskikerroksessa on enemmän beigeä, joka ei jaa niin vahvasti mielipiteitä ja tuskin siten häiritsee vierastakaan, vaikka en minä tietenkään yleisesti ottaen kotiani rupea muiden mieltymysten mukaan sisustamaan. Aivan beige-valkoista sisustusta minun on vaikea saada aikaiseksi, koska pidän väreistä, mutta eipä se ole tarpeenkaan. Kevään ja kesän aikana valmistuneessa kellarikerroksessa liikutaan enemmän rouheammissa harmaan sävyissä. Ehkä sinnekin vielä jossain vaiheessa ehdin kuvailemaan, kun siellä on sisustus siinä mallissa, että on jotain kuvattavaa:) Yleisesti ottaen värien kontarastit syntyvät kodissamme lähinnä huonekalujen tummista puuosista vaaleaa taustaa vasten.

Yläkerran aulan halusin mahdollisimman pieneksi, koska vapaa-ajan oleskeluun tarkoitetun arkiolohuoneen suunnittelin kellarikerrokseen. Niinpä aula on lähinnä läpikulkupaikka ja yläkerran neliöt on saatu käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Suoraan edessä kylpyhuone/WC, jonne kurkattiin jo aikaisemmin. Oikealla makuuhuoneen ja kodinhoito/pukeutumishuoneen ovet. Vasemmalla tyttöjen huoneet.

Aulan seinään olen saanut ripustettua jopa pari pientä taulua :) Niiden ripustelu kun on ehdottomasti heikoin lenkkini sisustuspuuhissa. Grafiikkatyöt ovat Riitta Ylisen käsialaa.

Makuuhuoneen sävyt ovat puuterisen pehmeät ja lämpimät, mutta ei kuitenkaan kelmeällä tavalla. Sinisen sävyt rauhoittavat, mutta itselleni tulee sinisessä ympäristössä viluinen olo, joten en en osaa ajatella makuuhuoneeseeni sinistä tai muutakaan viileää sävyä. Toki kaikista väreistä on sekä lämpimät että kylmät sävyt olemassa. Seinissä on Sadolinin maailman värit -kartan Kenia vaalea vai oliko se pehmeä... Sängyn vastakkaisella seinällä on tapetti, mutta olen rajannut seinän pois kuvista, koska seinustalla asuu hirviö, joka ei ole muuttanut vieläkään kellarin arkiolohuoneeseen. Hirviö on nimeltään Ruma Musta Taulutelevisio:) Sänky on mieheni isän lapsuuden kodista peräisin olevasta sivusta vedettävästä sohvasta tehty. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että sängyn päädyn koristeosasta puuttuu sorvattu keskikoriste. Se pitäisi teettää, kun en itse sorvin ääreen nyt kerkeä... Hyviä osia sängyn tekemiseen sai edullisesti Ikeasta. Ikea myi ainakin aikaisemmin kaikki sängytkin osissa, joten tarvittavat komponentit sängyn rungon rakentamiseen löytyi sieltä. Kävin ensin näyttelypuolella katsomassa sopivan metallisängyn rungon mallin, josta valitsin sopivat tarvitsemani osat. Hintaa osille kertyi muistaakseni huimat 25e :).

Jugend-lipaston MrA huusi huutokaupasta 5-vuotishäälahjaksi.

Käännös ympäri ja takaisin aulaan. Tyttöjen huoneiden ovet näkyvät toisella puolella aulaa.

Aula ei jatku takana olevaan ikkunaan saakka, koska siinä säästetyillä neliöillä saimme keittiön erkkeriin lisää pituutta kriittiset 30 cm. Portaikon kaiteen taakse syntyi siis koko keski- ja yläkerroksen korkuinen noin kuuteen metriin kohoava kapea tila. Muuta korkeaa tilaa en kaivannut, koska aikaisemmassa asunnossamme oli neljän ja puolen metrin korkeuteen kohonnut yläkerta, mikä toi ihanasta avaruudestaan huolimatta mukanaan akustiset ongelmat. Portaikon kaiteisiin en halunnut perinteisiä pinnoja, koska ne olisivat tehneet tilasta mielestäni vankilamaisen. Etäisyydet portaikossa ovat jotenkin niin pieniä ympäröiviin seiniin. Toteutimme kaideosat itse, tosin ne eivät vielä vastaa alkuperäistä visiotani "leijuvista" kehyksistä, vaan tarkoitukseni on ollut vielä laittaa kaiteiden lasiosiin valkoiset kehykset. Nyt on ollut asiassa vain pohdintatauko, kun on ollut monia tärkeämpiäkin juttuja meneillään. Ajavat asiansa noinkin, vaikken lasien pidikeklipsujen näkymisestä pidäkään. Oikeassa reunassa tuo matalampi pinnakaideosa kuuluu turvaporttiin, jota ei juuri tällä hetkellä tarvita, mutta jota ei voi vielä poiskaan ottaa. Tyyliltään visiotani portaikosta voisi luonnehtia ehkä modern countryksi, eli hain jotain perinteisen ja modernin tyylin välimuotoa. Valoisuuden ja avaruuden säilyttäminen portaikossa ja eteisessa ohjasi pitkälti valintoja ja suunnittelua. Itse portaat tulivat Hovinikkarit oy:ltä, jota lämpimästi voin suositella narisemattomien portaiden valmistamisesta.

Korkeaan tilaan laitoin siron ja kevyen kristallivalaisimen, joka ei ulosnäkyessään ole liian massiivinen, koska on niin lähellä yläikkunaa.

Portaikon tukirakenteeksi piti muurata korkea harkkopylväs kellarikerroksesta asti. Vedimme pylvään sisään sähköjohdon, jotta saimme pylvään päähän lasipallon portaikkoa  valaisemaan.

Nyt lähden tyttöjen kanssa pihalle leikkimään omasta lapsuudestani tuttua maanvalloitusta. Muistatteko sen leikin, jossa piirreltiin jalkojen kuvioita hiekkaan? Mukavaa sunnuntaita ja alkuviikkoa teille kaikille!

VillaVaahtokarkki

Häähössöttäjän jälkipuinteja

Sulhanen ja morsian saivat onnellisesti toisensa. Häähumun jälkimainingeissa on täällä otettu pääosin rennosti lepäillen. Vähän on puutarhan syyslaittoa vielä ollut. Loput rakennusjätteet kellarikerroksen jäljiltä sain siivottua pois autokatoksen päädystä, eli kaikkea sellaista tekemistä, johon ei ole ollut aikaa aikaisemmin. Tarkoitukseni oli kuvailla tänne seuraavaksi kotiäidin konttoria, mutta ymmärrettävästä syystä se ei ole ollut oikein kuvauskunnossa juhlaviikonlopun jäljiltä. Kahdeksasta yövieraasta jälkipyykkiä riittää hetkeksi omien pesemättömien pyykkien lisäksi. Onneksi kone pesee puolestani :) Yleisesti ottaen juhlien aikaan on ollut ilo huomata, että siskoni seitsemänhenkinen perhe sekä muut sisarukseni mahtuvat kotiimme hyvin majoittumaan. Suurempiakin perheitä on mukavaa vastaanottaa vieraiksi, kun tarvittaessa jostakin talon nurkasta löytyy myös yksityisyyttä. Puutalon eduksi on laskettava se, että aiempaan kivitaloomme verrattavaa häiritsevää kaikuisuutta ei isolla porukalla ole. 

Laitoin tähän postaukseen muutaman lähinnä omiin hääpuuhailuihini liittyvän kuvan. Jonkinlaiseksi kotiäidin puuhaportfolioksi tämä blogi on alkanut muodostua. Voi olla, että joku saa tämän perusteella vääristyneen käsityksen, että olisin koko ajan jotai hääräämässä ja häsyämässä, mutta se ei suinkaan pidä paikkaansa. Kyllä välillä pitää osata vaan ollakin ja ottaa rennosti. Omaan kameraan tuli yllättävän vähän räpsittyä häistä kuvia, koska kuvaus oli muuten hyvin järjestetty. Enemmän tuli keskityttyä häätunnelmasta nauttimiseen ja seurusteluun. Kiitos M ja P, teillä oli kauniin lämminhenkinen hääjuhla, jonka parasta antia olitte luonnollisesti te päivän päätähtinä!

Malja sulhaselle ja morsiamelle!

Hääaamun hässäkkään liittyi iso operaatio nimeltään verhojen vaihto. Jo juhlapaikkaan tutustuessa olin morsiamen kanssa ollut samaa mieltä siitä, että juhlasalissa olleet verhot näyttivän lievästi sanottuna arkisilta ja kulahtaneilta. Paikka oli kuitenkin ainoa järkevä hääpaikka noin suurelle häävierasjoukolle, joka oli saatavissa parin kuukauden varoitusajalla Helsingistä. Halusin  ehdottomasti vaihtaa verhot hääjuhlaa varten ja ompelin 24 uutta verhoa Ikean Knoppa-lakanoista. Ompelussa ei ollut muuta kuin yhden alareunan taitteen ompelu, mutta silitykseen tarvittiin useamman henkilön apua. Kiitokset kaikille silitysurakkan osallistuneille! 

Hääpaikalle pääsi koristelemaan ja verhoja ripustelemaan vasta hääpäivän aamuna, mikä toi omat haasteensa juhlapaikan kuntoon saattamiseen. Varsinkin kun vähäisiksi jääneiden yöunien jälkeen olimme tunnin myöhässä hääpaikalta. Peräkärryyn oli pitänyt aamulla vielä pakata käsittämättömän paljon erilaisia koristeluun liittyviä yksityiskohtia ja muistilistasta huolimatta morsiusneidoille sitomani kimput jäivät kellarikerroksen jääkaappiin! Oikeastaan eniten aikaa kului pöytien järjestämiseen paikoilleen, jonka olin jostain syystä luullut kuuluvan pitopalvelun tehtäviin. Onneksi talkooväkeä oli paikalla ja pöydät löysivät paikkansa. Opin itsestäni sen, etten ole parhaimmillani "työnjohdollisissa" tehtävissä silloin, kun itsellänikin on paljon askarreltavaa. Tai varsinkaan silloin, jos en ole edes tajunnut olevani jonkinlainen työnjohtaja. Jotenkin en pysty silloin järkevästi ohjeistamaan muita. Paineen alla toimin itse kyllä tehokkaasti, jos saan keskittymisrauhan. Olen huono "käskyttämään" muita, mistä olisi stressitilanteessa monesti hyötyä, koska muut ovat silloin alttiita palvelemaan. Olin laatinut jonkinlaiset kirjalliset ja kuvalliset koristeluohjeet juhlapaikan eri alueista, mutta en tiedä minkä verran niistä lopulta oli apua. Verhot saatiin paikoilleen, vaikka verhojen pitsiset sivupidikelenkit unohtuivat kotiin. Kauniisti suorinakin laskeutuen ne kyllä muuttivat salin heti juhlavaksi ja valoisaksi, eikä tehty työ ollut turhaa.

Avioliittoonsiunaaminen tapahtui juhlasalin lavalla. Somisteeksi pääsi mm. opiskeluaikana takomani viisihaarainen kynttilänjalka, joka näkyy lyhdyn takana. Koukeroineen oikein passeli romanttiseen juhlaan:)

Siskoni tytöt S&S morsiustyttöinä

 

Morsiustytöt S, E, M ja S

Koska minua jäi harmittamaan, että morsiustyttöjen kimput unohtuivat hääpäivänä kotiin, tytöt pukivat pukunsa päälleen vielä juhlien jälkeisenä päivänä, että saatiin kuvat tytöistä myös kimppujen kanssa. Hiuksia ei tosin enää juhlakampauksille jaksettu laittaa. Samalla juhlimme isojen tyttöjen 13-vuotispäiviä, jotka olivat jääneet yhdessä vielä juhlimatta.

Kimput sidoin reilunkaupan ruusuista ja neilikoista. Pohjalehdiksi olin onnistunut pelastamaan puutarhasta nukkapähkämönlehtiä juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä.

Pienimmästä morsiusneidosta ei kameraani ollut tullut tämän parempaa kuvaa, joten mukana pällistelee mukana oma naamakin. Pääkoristeensa morsiusneito on huitonut jo perempaan talteen. Tältä näytin juhlien alussa, kun tyttöjen mekkoihin paremmin mätsäävä mekko ei ollut vielä päälläni. Miksi ei, niin se onkin jo toinen pitkä ja monivaiheinen stoori, etten taida sitä tänne jaksaa nyt kirjoittaa. Sillä ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä täysimeväisen puklujen kanssa... Asuni vaihtui tosiaan vielä juhlamuodollisuuksien jälkeen. Morsiusneito sai muuten maistaa ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa vasta häistä seuraavana päivänä, eli helpolla pääsin häähössötyksistä yltiötyytyväisen täysimeväisen kanssa:)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille toivotellen

VillaVaahtokarkki