Sain Kuulasta ja kepeää-blogin Tuirelta sohvapöytähaasteen. Tämä sopi oikein hyvin tällä hetkellä hektiseen elämänvaiheeseeni, koska sohvapöydästä oli helppo räpsäistä uusia kuvia jo entisten lisäksi tänne blogiin. Tämän pöydän tarina alkaa sodan ja tiukimman pula-ajan jälkeiseltä vuosikymmeneltä, koska se on Lyyti-mummoni peruja samoin kuin tuo taustalla oleva pormestarin sohva.
Tuire from the blog Kuulasta ja kepeää challenged me to tell you a story of our coffee table... The story begins years after the war (1945). My grandparents bought this 'tobacco table' and some other furniture then apparently from Bomann furniture factory that situated somewhere in Turku.
Sain huonekalut hoivaani lukion kolmannella luokalla vuonna 1995. Asuin silloin jo omillani. Kun menimme mieheni kanssa naimisiin vuonna 1996 (joo ihan teinejä oltiin ;)), aloimme entisöidä näitä mummolan aarteita pikku hiljaa parin seuraavan vuoden aikana. Siitä tuli meille kiva yhteinen harrastus. Mulle on ollut aina itsestään selvyys pyrkiä kestävään kehitykseen (mummojen peruja sekin, vaikka siihen aikaan kestävä kehitys oli yhtä kuin pula-aika) sisustuksessa niin pitkälle kuin mahdollista. Vuosien jälkeen täytyy sanoa, että näihin huonekaluihin sijoitettu vaivannäkö on ollut todella arvokasta ja kannattavaa. Oon siis ihan fiiliksissä, että nykyään nuoriso taas tajuaa mummolan kokopuisten mööpeleiden ja kestävän kehityksen päälle kaikkien lastulevyhärpäkkeiden sijaan, vaikka silloin kun meidän opiskeluboksi oli mööbleerattu kunnon huonekaluilla, se herätti joissakin opiskelijakavereissa lähinnä lievää huvittuneisuutta.
I got these furniture from my grandmother (the sofa and the coffee table and some other furniture) already in 1995 during my college studies. I lived already by my own then. When we married in 1996 (yes, we were almost teenagers ;)) we got a good and common hobby from restoring these "treasures". I've always tried to prefer sustainable development in all our interior decisions. So I'm glad that nowadays it's very trendy among young people to prefer grandparents' old and solid furniture.
Sohvapöytämme on tarkemmin sanottuna 1930-luvulla yleistynyt nk. tupakkapöytä. Mummolan mööpelit -kirja (Tammi) kertoo pöydän taustasta, että perinteisesti sen paikka oli viime vuosisadan puolessa välissä kirjasto-, olo-, salonki- tai makuuhuoneessa. Sitä on valmistettu sekä pyöreänä, kantikkaana (mutterin muoto) ja jopa soikean muotoisena. Kaarevat jalat on valmistettu ohuesta vanerista laminoiden taivuttamalla, mikä tekniikka yleistyi huonekalujen muotoilussa ja valmistuksessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Jonkun sanan kerron myös tuosta pormestarisohvasta: siinä on ollut koko tämän meidän 19-vuotisen avioliittomme ajan samat jouset, ja se on edelleen ihan hyvässä kunnossa. Ei taida nykysohvien elinkaari yltää samoihin lukemiin... tosin täytyy sanoa, että meillä ei olla kovin paljoa keretty röhnöttää tällä sohvalla telkkaria katsellen, joten sillä on varmaan vähän osuutta asiaan. Sohvan verhoilun vaihdoin pikapikaa vasta edelliskesänä.
And some words also about our
sofa behind the coffee table. It still has the same strings that we changed in it 19 years ago, and it's still in a very good condition. I upholstered it a couple years ago but otherwise it has not been restored. I think that nowadays you cannot easily find as durable coach or sofa as this one has been...
Isovanhempani asuivat sodan jälkeen Salon seudulla, ja tarkkaa tietoa minulla ei ole, kenen valmistama pöytä on. Erään veikkauksen mukaan sen olisi valmistanut Turussa sijainnut N. Bomanin huonekalutehdas. Jos joku lukija on asiassa viisaampi, niin mielelläni kuulen tiedoista lisää.
Pöydästä tuli mieheni ensimmäinen entisöintiprojekti, johon minä en juurikaan puuttunut. Lakka poistettiin siklaamalla ja petsattiin muotiruskealla Herdinin petsillä, jota olin käyttänyt jo aiemmin lukioaikana K-tuolin entisöintiin entisöintikurssin vetäjän suosittelemana. Lopuksi pöytä lakattiin täyskiiltävällä huonekalulakalla.
This coffee table may have been made by N. Boman furniture factory. It was my husband's first renovation project many years ago.
Hyvin on pöytä pintansa ja tyylinsä pitänyt vuosien saatossa. Verrattain vähän on pintaan elämän jälkiä jäänyt, mutta sormenjäljet jäävät pintaan aika helposti.
Pöydän alatasolla on alkuaikojen mainoskuvien perusteella säilytetty lehtiä tai tuhkakuppia. Meillä siellä on yleensä pari kivaa sisustuskirjaa tai -lehteä. Pöytä voisi hyvinkin löytyä ikänsä puolesta vaikka tämän kirjan lehdiltä.
Seuraavaksi voisin viimein kertoilla, miltä siirtyminen virkanaisesta yrittäjäksi on tuntunut. Tää mun "pikapuoliin" täällä blogissa näyttää olevan jotain 1-3 viikon välillä nykyisin. Siihen asti iloa kevääseen kaikille!
I wish you all nice and warm spring days!
XXX
Mari
