Kesätunnelmia / Summer Moods

 

 Mulla on taas tyypillinen tähän vuodenaikaan kuuluva kesähaikeus päällä, jota työstän sullomalla  kasapäin kuvia tänne blogiin. Jälkijunassa, kuten tavaksi on tullut. Eilisen tuulessa oli jo syksyn sointi. Mulle kesä kestää silti ainakin elokuun loppuun, joten miksi sitä yhtään lyhyemmäksi liudentamaan, kuten siskoni sanoi ;) Kesäistä viikonloppua teille kaikille!

I feel a little bit wistful. Summer was too short. But happily I have plenty of  photos reminding me about the beauty of this summer :). Have a nice summery weekend for everybody!

***

Mari

Puutarhakeiju / A Little Fairytaile in the Garden

Välillä vähemmän puhetta :)

Kaunista viikonloppua kaikille!

Not so many words this time. Less is more :) Have a beautiful weekend!

***

Mari

Palkansaajasta yrittäjäksi

Heipsan kaikille piiitkän pitkän blogitauon jälkeen. En arvannutkaan, että paussi olisi venahtanut neljännesvuoteen, mutta niin vaan on huomaamatta käynyt. Täyttä elämää on vietetty ilman virtuaalimaailman viihdykettä. Tulee viihdyttyä vissiin liian hyvin live-elämässä. Täytyy silti sanoa, että on tänne blogien maailmaan ollut ikävä. Tai teitä todellisia ja ihania ihmisiä siellä blogien ja kommenttien takana, on ollut ikävä. Maustan tämän postauksen kevään mittaan puutarhasta otetuilla kuvilla, vaikkeivät ne päivän aiheeseen liitykään. Voin varottaa, että nyt sitä juttua sitten tulee...

Long time, no see... nice to be here again. I've been just too active (busy) and maybe also too tired to sit down and blog  after becoming an entrepreneur. Maybe it's better you'll enjoy the pictures from our garden while I'm talking widely in finnish about what I've learned about entrepreneurship during the last year ;).  I'm still glad you are here! You can visit my company's pages here. 

Ehkä nyt on menossa taas sellainen aktiivisempi vaihe elämässäni, jota sitten taas jossain vaiheessa istahdan enemmän miettimään ja fiilistelemään, niin kuin blogia alun perin aloittaessani. Tosi asia nimittäin kohdallani on, että kyllä kaiken elämän hektisyyden keskellä kuvat jää helposti ottamatta ja arkistoimatta ilman blogia. Toisaalta osaan nauttia elämän joka hetkestä, vaikken kaikkea arkistoisikaan. Ei ole tullut vaan istuttua koneen ääreen iltaisin, kun päivisin sen ääressä välillä viettää töiden puolesta tuntitolkulla. Olen lukenut kirjoja tai puuhannut välillä jotain muuta, mikä on tehnyt ihan hyvää. Välillä vähän mietiskelen, pitäisikö alkaa kirjoitaa tämän hetken jutuista ihan omaa blogia. Ehkä Villa Vaahtokarkin osalta alkaa olla pian tarinat kerrottu ja elämä jatkuu. Tiedä häntä.

Viimeksi lupasin kertoilla, miltä palkkatyöläisestä yritäjäksi ryhtyminen on tuntunut. Lyhyesti voin sanoa, että todella mielenkiintoinen ja opettavainen tämä lähes vuosi yksityisyrittäjänä on ollut. Olen saanut tavata paljon upeita ihmisiä ja yhteistyökumppaneita ja kuulla heidän tarinoitaan. On ollut virkistävää liikkua taas välillä "aikuisten maailmassa" monen kotiäitivuoden jälkeen. Mutta on kaiken oppiminen ollut myös väsyttävää, koska monia asioita teen vasta ensimmäistä kertaa.

Tällaista kaikkea olen työhöni liittyen viimeisen vajaan vuoden aikana tehnyt ja oppinut:

- Perehtyminen yrityksen perustamisen koukeroihin

- Liiketoimintasuunnitelman laatiminen, starttirahan ja rahoituksen hakeminen

- Sen oppiminen, että yrittäjänä ei kannata sairastua, koska rahaa ei tule silloin mistään. Ja jos lapset sairastaa, niin rahaa ei tule mistään. Siksi palkkatyössä käyvän on järkevämpää jäädä kotiin lasten sairastuessa edes niiksi luvalliseksi kolmeksi päiväksi.

- Toimitilojen remppaaminen ja kuntoon laittaminen

- Nettisivujen suunnittelu (rahoitusta odotellessa tämäkin oli opeteltava itse)

- Markkinointiesitteen suunnittelu (rahoitusta odotellessa myös tämä oli opeteltava itse)

- Laatoitustyöt

- Hartsipinnoitteen tekeminen

- Perehtyminen kylpyhuoneisiin liittyviin tuotteisiin ja toteutusvaihtoehtoihin (kylppäriin voi todellakin laittaa muutakin kuin laattaa)

- Markkinoiminen ja verkostoituminen: pienyrittäjänä en voi poteroitua työhuoneeseeni, vaan minun on kaivettava ekstrovertti puoleni esiin. Onneksi ihmiset ovat todella kiinnostavia ja sosiaalinen kapasiteettini on taas kasvanut. Harva minusta päällepäin huomaa, että minulla on myös introvertti puoleni:)

- Konsultoiva myyminen (yrittäjän on pakko opetella myös myymään: milläs muuten leipäsi tienaisit? Ja jos bisneksestä puhutaan, niin sehän alkaa vasta siitä, kun on ensin leipärahansa tienannut)

- Tuotekehitystyö

- Perehtyminen toiminimiyrittäjän tulonmuodostukseen ja ansaintalogiikan kehittämiseen. Luontaista bisnesälyähän mulla ei antaja-persoonana juuri ole. Onneksi tavallisella älyllä tai tunneälylläkin pääsee aika pitkälle. Kerronkin kaltaisilleni peruskaavan yrittämiseen: muista, että vain korkeintaan puolet siitä, mitä laskutat, on sun. Parempi on, jos suosiolla ajattelet, että vain kolmannes.  Jos haluat päästä esim.  opettajan tulotasoon, joka olisi kohdallani nyt n. 2700 €/kk, on yrittäjänä keksittävä tapa, jolla saa laskutusta kertymään vähintään 5400 €/kk + alv. jne. Jos kumminkin olet viettänyt lähes kymmenen vuotta kotona lapsiisi aikaa sijoittaen, olisi fiksua saada laskutusta edellä mainittua paremmin, jos ei halua eläkekeiässä jäädä köyhyysrajan alapuolelle. Tai sitten kannattaa sijoittaa varansa muuten järkevästi. Voin sanoa kaikille yrittäjiä kadehtiville ja heitä automaattisesti hyvätuloisiksi bisneshenkilöiksi luuleville, että ennakonperintä- ja alv.rekisterissä olevalle pienyrittäjälle em. laskutuksen tekeminen ei ole helppoa, varsinkin jos myy tuntihintaan asiantuntijaosaamista, eikä konkreettisia teollisesti (halvalla) massatuotettuja tuotteita. Ei siis voi myydä tuntiaan kovin halvalla. Ja ne lomarahatkin pitää säästää, ja mieluusti jotain myös sairastamisen ja pahan päivän varalle, ja olisi ihan kiva, jos yrityksellekin kertyisi jotain, että voi tehdä tarvittavat investoinnit ja kenties tulevaisuudessa palkata itselleen apua ennen kuin palaa itse loppuun...

Teen silti mieluummin jotain sellaista työtä,  jota voin ajatella jaksavani tehdä vaikka hautaan saakka,  vaikka tulo olisikin epäsäännöllisempää, joten en ole valintaani toistaiseksi katunut. Paljon on silti vielä opittavaa. Voin suositella rohkeasti uran/ alan vaihtamista vielä keski-ikäsityttyäkin, jos työpaikka alkaa liikaa ahdistaa. Tässä vaiheessa voi korjailla nuoruudessa tehtyjä kenties hieman harhaan johtaneita ratkaisujaan. On ihana katsoa taakse päin, mutta havaita, että voi katsoa myös vielä pitkälle päin. Jos vuodet kuluu yhtä nopeasti kuin ne ruuhkavuosina kuluu niin yhtä nopeasti sitä voi vielä yhden ammatin itselleen opiskella. Pääkaupunkiseudulla esim. Omnian kautta pääsee helposti suorittamaan erilaisia erikoisammattitutkintoja yrittäjyyden ohella.

 Mitä siis työkseni nykyisin teen? 

Voisin nimittää nykyään itseäni jonkin sortin duunari-maisteri-multidisaineriksi. Paitsi yksinyrittäjänä joudun olemaan vielä myyjä, markkinoija, tuotekehittäjä, tuotteistaja, tavaranhankkija ja paljon muuta. Tarkemmin ottaen tällä hetkellä suunnittelen ja jossain määrin myös toteutan asiakkailleni unelmien kylpyhuoneita. 

Moni saattaa muistaa vielä meidän kylpyhuoneen, jonka olen täällä blogissakin esitellyt. Se oli rakentamisprojektissamme ehdottamasti yksi niistä jutuista, joka vei sydämeni mennessään. Sekä suunnittelu, että itse toteutus laatoitus- ja mosaiikkitöitä myöden. Siitä lähti ajatus, että koska kaikkia ideoitani en voi omaan kotiin toteuttaa, olisi hienoa toteuttaa niitä jollekin toiselle. 

 Viime syksynä yrittäjäksi ryhtyessäni suoritin myös VTT:n vedeneristyssertifikaatin ja perehdyin hartsipinnoitteiden tekemiseen ja muihin kylpyhuonepinnoitusmahdollisuuksiin, joten asiantuntemukseni ei rajoitu pelkkään suunnitteluun. Tekijät yleensä arvostavat sitä, jos suunnittelija tietää käytännön toteutuksestakin vähän enemmän. Ja asiakkaat arvostavat kokonaisvaltaisesti hoidettua ja hyvin johdettua projektia kuvallisesti dokumentoituna. Siksi olen viime vuoden aikana sotkenut käteni itsekin välillä ihan kunnolla laastiin ja kontannut mm. fyysisessä laatoitustyössä. Voi että on tehnyt kropalle hyvää, kun on saanut hyötyliikunnan samalla vaivalla! Ymmärrän nyt myös, ettei fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen jaksa oikein muuta kuin rojahtaa sohvalle, koska kroppa ja pää käy aivan ylikierroksilla, jos ei ole kerennyt kunnon taukoja pitää laastien muuten kuivuessa. Silti on mielestäni kivempi olla enemmän fyysisesti kuin henkisesti ylikuormittunut, jos pitää valita. Mulla tulee tosin fyysiset rajoitteet vastaan noissa laatoitustöissä. 30x60 kokoa isompaa laattaa en pysty yksin asentamaan, koska mun paino/voima ei riitä sitä isompien lattialaattojen asennukseen. Siksi luotan nykyisin toteutuspuolen ammattitaitoisille ja fyysisesti painavammille ja vahvemmille tekijöille, ja keskityn itse mielummin suunnitteluun ja kevyempiin yksityiskohtiin ;). 

Mietin ja ratkon myös asiakkaitteni muita sisustuspulmia, ja parhaimmillaan yhteistyö jatkuukin kylpyhuoneprojektin valmistuttua kodin muihin tiloihin. Lastenhuoneiden suunnittelusta erityisesti nautin, koska pedagoginen taustani antaa siihen oman lisänsä. Haluan auttaa asiakkaitani saamaan viihtyisän, kauniin ja heidän omaa persoonaansa heijastavan kodin. 

Lisäksi teen tuotekehitystyötä, koska opiskelen yrittäjyyden ohella myös tuotekehittäjän ja tuotteistajan erikoisammattitutkintoa. Luonnollisestikin yrittäjän on oltava tuoteorientoitunut, koska ilman myytävää tuotetta tai palvelua ei ole myöskään toimeentuloa. Tätä siis nyt opettelen. Lasten sairaspäivinä olen tehnyt pienimuotoista kierrätysmateriaaleista tehtyjä uniikkeja tuotteita läheiseen Reilu Koti sisustusliikkeeseen, mistä tuotosta 30% menee fair trade- periaatteella kehitysmaiden naisten työllistämisen tukemiseen. Olen tällä hetkellä siis varsin moninainen suunnittelija, tuottaja, tuotekehittäjä ja tuotteistaja. Koska tiedostan hyvin myös rajallisuuteni, etsin samalla itselleni yhteistyöhön sopivaa luovaa tiimiä ja taitavia tekijöitä (suunnittelijoita, muotoilijoita, artesaaniompelijoita, keraamikkoja jne.), joiden kanssa yritykseni toimintaa saisi kehitettyä.  Olisi hienoa pystyä joskus tarjoamaan työtä myös muille, vaikka toki sitä nytkin teen, koska suunnittelijana tuon yleensä kauppaa aika monelle muullekin sisustusalaa palvelevalle yritykselle. Tämän hetken projektissani esimerkiksi muutamalle puusepälle. 

 

Olen miettinyt, haluanko linkittää yritystäni mitenkään tähän blogiini. Moni ystävä on ollut sitä mieltä, että ilman muuta mun pitää: Tyhmähän olisin, jos en linkittäisi. Tämän jos jonkin kautta tulee selväksi, mitä kaikkea osaan. Miksi pitää tulta vakan alla? Muutenhan vakka palaa :). Eihän yritystä nykyisin ole olemassakaan, jos se ei missään näy! 

No, itselleni tässä asiassa on ollut silti jonkinlainen klikki päässäni, koska tämä blogini on ollut tähän asti varsin epäkaupallinen, epätavoitteellinen ja tuoteorientaatiokin on ollut vain omissa tuotoksissa, jotka eivät tähän asti ole olleet kuitenkaan myynnissä. Varsin itsenäisenä tuottajapersoonana ja entisenä palkattuna virkamiehenä en ole tykänyt siitä, jos minulle tyrkytetään jotain, mitä en halua tai tarvitse.  Kaupallisuus ja mainonta on ollut jonkinlainen punainen vaate. Manipulointia ja toisten vapaaseen tahtoon tietoista vaikuttamista. Siksi en sitä itsekään ole halunnut tehdä. Haluan, ettei ostopäätöksini ole kukaan vaikuttamassa. Haluan ostaa itse sitä mitä haluan ja yleensä jotain uniikimpaa, mitä ei ole kaikilla muilla.  En ole kuitenkaan ymmärtänyt, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä. Useimmat ovat hyvinkin kiinnostuneita tuotteista kuvien takana. Ja saavat edelleen ollakin, hyvä niin. Vasta nyt alan ymmärtää, kuinka tärkeää on niiden bloggaajien panos, jotka nostavat etenkin pienempien yritysten tuotteita käyttäjäkokemuksillaan esiin ja lisäävät mahdollisesti tuotteiden kysyntää, ja sitä kautta myös työtä tuottajalle, tekijälle, myyjälle, pakkaajalle, kuljetusfirmalle, markkinoijalle ja lopulta yhteisestä pussista kustannetuille virkamiehille jne. Osa täällä on siis enemmän tuottamassa ja osa kuluttamassa. Niinhän balanssi säilyy.  Kestävän kehityksen mukainen ideaalihan olisi, jos tuotetta valmistettaisiin kysynnän mukaan, eikä ylituotannoksi asti. Hyvä on siis oppia pois vanhasta ja yksioikoisesta virkamiessukulaisiltani imetystä asenteestani kaupallisuutta kohtaan, koska eivät kaikki yksinkertaisesti voi olla tuottajia. Kyllä jonkun tarvitsee myös myydä ja ostaa ja jopa mainostaa, ellei haluta koko yhteiskuntana palauttaa omavaraistalouteen (johon tuottaja-tekijät ehkä pystyisivätkin, mut mites ne muut?).  Siksi ajattelin itsekin jatkossa tekeväni mielelläni blogiyhteistyötä vaikkapa sellaisten lähituotantoa tai fair trade -tuotantoa tukevien pk-yritysten kanssa, joiden tuotteita voisin omista tarpeistani ja kokemuksistani käsin muillekin suositella. Ottakaa siis rohkeasti muut yrittäjät muhun yhteyttä, niin katsotaan saadaanko tarpeet kohtaamaan.

 Yritykseni alkuvaiheessa on riittänyt, että olen pystynyt hallitsemaan live-maailmasta tulleet asiakaskontaktit. En ole ollut valmis aluksi ottamaan enempää töitä vastaan. Siksi en ole tähän asti esimerkiksi nettisivujanikaan vielä optimoinut hakukoneille, kun olen haunnut edetä rauhallisesti omaa tahtiani itseäni kuunnellen. Blogissakaan en ole vielä yritystäni markkinoinut kaikesta kehotuksesta huolimatta.  Ehkä se on johtunut siitä, että visuaalisesti tämän blogin kautta te lukijat olette päässeet seuraamaan omaa yksityistä mielentilaprojektiani, jota Villa Vaahtokarkin tilat puutarhoineen kaikessa herkkyydessään, runsaudessaan, söpöydessään, iloisuudessaan, kodikkuudessaan jne. edustavat. Se ei edusta kuitenkaan koko sitä tyylien skaalaa, mistä pidän,  joten en toivo myöskään sen perusteella profiloituvani ammatillisesti pelkäksi hattaran suunnittelijaksi. Olisi suorastaan surkeaa, jos pitäisi keskittyä kapea-alaisesti vain yhteen tai siihen "omaan" tyyliin. En silti halua peitellä tätä yksityistä ja "pimeää" hattara-vaahtokarkkipuoltani, koska voi olla että joku asiakas haluaa juuri nimenomaan tätä. Mielelläni hulluttelen lisää. Sopii erityisen hyvin terapiaksi niille, joita kontrollifriikin perfektionismin pipo tuntuu hieman liikaa kiristävän ;). 

Oma hulvaton huvilamme on ollut lapsiperhevaiheeseen soveltuva tutkielma siitä, että kaiken tämän maailman julmuuden keskelle voi todellakin luoda oman kodikkaan ja vähän leikkimielisen vaaleanpunaisen kuplansa, jossa on oikein hyvä elää. Tärkeintä tietysti on, että se kupla rakennetaan hyvän vuorovaikutusilmapiirin ympärille, eikä minkään perhehelvetin kulissiksi. Tyylillisesti tämän vaaleanpunaisen söpöystutkielman suunnat ovat olleet kodikkuudessa, kauneudessa ja hyväntuulisuudessa. Ei niinkään aina niin viimeiseen asti harkitussa tyylikkyydessä, vaikka toki toivon, että tyylikkyyttä on silti enemmän kuin tyylittömyyttä. Nautin suunnattomasti eri tyylien vivahteiden ja tasapainon miettimisestä. Tällä hetkellä minulla on ilo suunnitella asiakkaalleni esimerkiksi täysin eri tyylistä, suorastaan kubistiseksi luonnehdittavaa kohdetta. Vaikka kohde olisikin pelkistetympi ja "modernimpi" muotokieleltää, toivon saavani tiloihin silti sopivia kontrapunkteja, etteivät ne olisi kaikessa varmassa tyylikkyydessään tylsiä. Olet lämpimästi tervetullut pienen yritykseni kotisivuille. Samalla voit palauttaa mieleesi, miltä meidän kylpyhuone näyttää. Sivut odottavat rajallisen aikani vuoksi päivitystä uusine kuvineen (profiloitumisen ehkäisemiseksi en ole sinne muita oman kodin kuvia laittanut), mutta älä anna sen haitata. Toivottavasti ehtisin päivitysasiat hoitaa (tai voisin palkata jonkun muun tekemään sen) sitä mukaa kun asiakaskohteita valmistuu ja saan luvan kohteen kuvaamiseen. Yritykseni sivuille pääset tästä.

 Elokuisin terveisin Mari