torstai 21. kesäkuuta 2012

Ystävyyden puutarha osa1



Kevät hujahti ohi vauhdilla ja pian on juhannus. Pikku Prinsessa täytti jo yhden kuukauden. Se aika, mitä vauvantuoksun nuuhkimiselta on jäänyt jäljelle, on mennyt pitkälti puutarhassa puuhastellessa. Tytöt ovat innokkaina istuttaneet perunaa, porkkanaa ja sipulia kasvilavoihin ja siivonneet pihamökkiä. Juniori (poika) kuljettaa mieluusti multaa ja rikkaruohoja leikkirekallaan tai pienillä kottikärryillään äidin avuksi.  Hän on varsinainen puuhapete. Toinen puuhapete eli MrA on saanut olla koko alkukesän kotona isyyslomalla ja jatkaa sitä vielä pari viikkoa kesälomalla. Tekemistä riittää tälle kesälle polkuosuuksissa, pihalammen kuntoonlaittamisessa (suojaverkon askartelua ja hitsaamista) sekä aidan ja julkisivun pienissä viimeistelyissä. Lisäksi olisi tarkoitus rakentaa vielä pergola.

Tämä kesä on siis puutarharakentamisen kolmas kesä. Lähtökohtaisesti halusimme, että puutarhamme kertoisi omaa tarinaansa ystävyydestä. Pidimme tupaantuliaiset heinäkuisena viikonloppuna 2010 ja toivoimme ystävien tuovan tupaantuliaisiksi nimikkokasveja puutarhaamme. Kasvit ovat joko ystävien omista puutarhoista tai ostettuja. Niinpä moni kasvi puutarhassamme muistuttaa meitä jostakin ystävästämme ja toivomme heidän tulevan katsomaan, kuinka nimikkokasvi kasvaa vuosien varrella. Tässä postauksessa esittelen lähinnä tämän kevään kukkaloistoa ja kerron puutarhan rakentamisvaiheista sitten toisella kertaa.


Ensin jotakin lilaa ja sinistä....











Jokin vuokkokasvi, jonka mukuloita MrA toi Haagin tuliaisina syksyllä.




Tarhakylmänkukka


Sarviorvokkeja

Pieni atsalea, jonka istutin tontin takaosan luonnontilaan jätetylle metsäpalstalle (lue: n. 10m2:llä kaksi mäntyä, pari pihlajaa, pari kuusen tainta, saniaisia, puolukkaa, mustikkaa, oravanmarjaa, metsätähtiä) kesti hyvin talven pakkaset.




Pihalammen reunalle istutin viime keväänä isän,Riittan ja pikkuveljien nimikkokasviksi pensasmagnolian, joka palkitsi tänä keväänä jo huumaavan tuoksuisilla kukillaan.


Ludvig van Späth päätti myös ilahduttaa kasvattamalla yhden kukinnon.



Jotakin valkoista ja hempeitä pastellin sävyjä...

Tontin ainoa valkovuokko löytyi raparperin versojen alta.



Metsätähti metsäpalstalta


Pekalta ja Marjolta saimme rautatieomenapuun, jonka istutimme pihan keskellä olevaan pyöreään kohopenkkiin. Puun juurelta lähtee puro lampeen.

Liljatulpaaneja Haagin tuliaisina. Taustalla oranssivihreitä papukaijatulppaaneja.




 





Lammen läheisyydessä kukki Suklaakirsikka.Nukkapähkämö viihtyy paahteisella pihalammen reunalla. Vielä työn alla olevassa lammessa ei ole toistaiseksi vettä turvallisuussyistä.

Kimmon, Sannan ja Akselin nimikkopuu Suklaakirsikka yllätti runsailla kukillaan.


Tulppaanit, helmililjat ja siemenistä itse levinneet tarhaorvokit koristavat keskipihan kukkakaarta ennen jaloruusujen kukintaa.



Lempitulppaanini Angelique, vai miten se kirjoitetaankaan...



Tällä erää kuvia tämän verran, vaikka lisää eri värejä vielä olisi, mutta ne jääköön toiseen kertaan. Kuvien lataaminen ja käsittely vievät näin aloittelijalta vielä yllättävän paljon aikaa, mutta pikku hiljaa tässä opettelen...

Mukavaa juhannusta toivotellen 

     VillaVaahtokarkki