Hyvästi talvi

Kestättekö vielä kuvia talvesta? Skipattiin nimittäin kokonaan eteläsuomen loskaisa ja kurainen lumiensulamisvaihe hurauttamalla autolla koko Suomen halki Saariselälle. Ettei vain talvi loppuisi liian lyhyeen ;). Tämä postaus menee siihen kategoriaan, mihin Kesän viipyilyä puutarhassa kuului viime syyskuussa, kun jotkut jo blogistaniassa haikailivat joulun perään. Olen armoton jälkifiilistelijä, jos olette jo sattuneet huomaamaan (koko blogihan on sitä). Viime viikon hiihdimme, laskettelimme ja pulkkailimme vielä täydessä talvessa ja hyvien ystävien seurassa lumien sulaessa omasta pihasta pois. Teki oikein hyvää, kun olin siivousviikkojen aikaan harmitellut vähäistä ulkoilumäärää keväthangilla. Voi sitä riemua, kun tänään tulimme kotiin ja näimme sulaneen takapihan ja ensimmäiset krookukset!

 Ensin siis hyisen viileisiin (oikeastaan oltiin koko ajan plussan puolella) talvikuviin. Edetään kuvissa Kaunispään huipulta hiihtoretken mukaisesti takaisin mökille. Lupaan, että postauksen lopussa päästään vielä kevääseen!

Hiihtoreitin varrella oli varsin mukavan näköinen hirsihuvila.

 Sumuinen suojasää toi mustan ja valkoisen kontrastin kauniisti esille.

 

Kelottuneen männyn oksia koristivat naavatupsut --- puhtaan luonnon merkki.

Naavaa oli lähes jokaisessa puussa. Eipä näy meillä etelän puissa:(

Latu kulkee aivan käytössämme olleen mökin takaa.

Mitä luulette, kun mökkiä asutti lähes viikon neljä aikuista sekä yhteensä yhdeksän lasta?

Oikein hyvin mahduttiin:) Ja uskomatonta kyllä, loma oli todella rentouttava. Vanhimmat lapset (meidän tytöt ja ystäväperheen kutakuinkin saman ikäiset pojat) viihtyivät hyvin keskenään rinteessä. Kummankin perheen iltatähtisarjat  (3v, 2v, 11kk ja 8kk) menivät mukavasti vanhempien helmoissa leikkien, ja pienimmätkin olivat jo liikuttavan kiinnostuneita toisistaan.

 

Keittiön kaappien etusarjat olivat paneloitu tuppeensahatulla kelomännyllä. Samaa tuppeensahattua puuta on käytetty seinissä ja katossa.

Joitakin kuvia räpsin vielä mökistä ennen lähtöä, eli sen verran sisustuspostaustakin tähän väliin... Jotenkin tuollaisessa kelomökissä männyn keltainen sävy ei minua häiritse, kun sitä tasapainottaa kelon harmaat sävyt. Makuuhuoneita mökissä oli neljä, joissa kahdessa oli parivuode, yhdessä erilliset sängyt ja yhdessä kerrossänky. Lakanat ihanasti rutulla, koska sänkyjä ei tarvinnut siivoojan takia ruveta enää petailemaan... Parviosuus oli iso ja siellä oli myös makuunurkkaus.

 

Kotimatkalla piti tietysti poiketa joulupukin luona kylässä.

 Kotimatkan välietappi ja yöpymispaikka oli Seinäjoki, josta matka jatkui tänään kotiin. Kevättulvakuvia Jalasjärven tietämiltä.

Lähtöpäivänä 14.4. oli etupihan puolella vielä lohduton määrä lunta ja sohjoa. (Kuva tytöltä lainattu)

Kotiin tullessa näky oli jo huomattavasti keväisempi. Juniori alkoi heti kotiin päästyä tehdä kevättä vielä lisää. Tunnistaako joku, mistä nuo polulla olevat havut voisivat olla peräisin?

 

Takapihalla krookukset jo kukki. Ihanaa, on kevät!

 

Keväistä viikkoa kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Jos tätä vaikka vielä tarttis...

Kaappien perkuu on täällä vielä jatkunut. Tällä viikolla ollaan käyty koko tekstiiliarsenaali läpi niin, että tytöt seuloivat omista vaatteistaan pienet ja käyttämättä jääneet pois, mies omansa, ja minä omani sekä pienten vaatteet. Tolkutonta pyykkäystä ja silitystä on riittänyt kaiken päälle, että saa vaatteet kirpparille. Mietin ekaa kertaa sitten opiskeluaikojen, että ehkä näin mittavan urakan päälle voisi olla järkevää varata jostain itsepalvelukirppikseltä pöytä. Tosiasia on se, että nyt olis ihan tarvetta niillekin kolikoille, kun kotihoidon tuelle tipahdin, ja ekaa kertaa on neljä lasta keväällä kengitettävänä... Tähän mennessä olen monta vuotta selvinnyt kaaoksesta sillä, että olen kiikuttanut vaatteita ja tavaroita pitkin vuotta esim. Fidaan. 

Lisäksi olen siivonnut kaikki muut kodinhoitohuoneen kaapit ja laatikot. Käsittämätön määrä kaikenlaista "jos tätä vielä joskus tarttis"-kamaa on pesiytynyt kaappeihin. Pian paljastan niistä yhden parhaimman... Kaipa se on vaan tämä pula-ajan mummojeni perintö, mistä on vaikee päästä irti. Toinen heistä oli sota-ajan evakko, toinen toimi lottana. Välillä sitä toivoisi, ettei olisi tällainen tee -se-itse-näpertäjä-viherpiipertäjä-luonne, vaan näkisi roskan ja rikki menneen vain romuna, joka heitetään pois, eikä keksisi kaikelle aina kymmentä uutta käyttökohdetta. Kyllä niin olis helppoa. Meidän suvussa on tätä vikaa muillakin. Joku sitä juuri tuumi, että mä saan sentään jotain aina tehdyksi romumateriaaleista, mutta jos se vika on sellaisella, joka kyllä keksii ihan hirveen hienoja ideoita, mut ei kumminkaan niitä koskaan toteuta, niin sitten onkin jo aika sotkuinen soppa valmis...

 

Siivoilujen lomassa ollaan tietenkin kovasti jo kaivattu kesää ja pidetty juniorin kanssa kahvi- ja jätskihetkiä terassilla pikkuprinsessan nukkuessa. Innostuttiin juniorin kanssa koristelemaan pääsiäisasetelmaa kesäisemmäksi...

... ja pitihän se kantaa terassin pöydälle kahvitteluhetken iloksi.

 

Tule jo kesä!

 

Tyttö M leikki yksi ilta pikkuprinsessan kanssa ja oli testaillut hänen päälleen BabyBorn-nuken vaatteita.

Pikkuprinsessa on innostunut vähän väliä esittelemään uutta hienoa "temppuliikettään".

Kukkuu!

Yhtenä aamuna piti kesyttää tarhapöllö --- varsinainen parturin painajainen. Tasan kymmenen minuuttia aikaa videoviihdytyksellä kyniä pehko kuosiinsa, ja heti ensimmäisen minuutin jälkeen alkaa vikinä: kutittaa! Olis näppärää,  jos osaisin käyttää hiustrimmeriä, mutta olen laittanut sen joskus kiertoon, kun en oppinut sitä käyttämään ja saan saksilla ja kammalla parempaa jälkeä. Eihän tuo jälki vastaa huippuammattilaisen työtä, mut luulen, että keskinkertaisen kuitenkin, joten en viitsi vinkupöllöasiakkaalla pertureitten hermoja kiristellä. 

Ja sitten paljastan, mitä kaapista perusteellisessa siivouksessa löytyi, vaikka mietin jo kehtaanko... En arvannutkaan, että sisäinen hamsterini on tätä luokkaa, mutta kun noihin hamsterikuviin tuossa alussa jo päästiin, niin menköön... ja liittyy tää tuohon kotiparturiteemaankin. Siivouksessa yhdestä hyvin marinoituneesta laatikosta löytyi...  

pussillinen permanenttirullia noin vuodelta 1987! Et jos niinku joskus vielä tarttis...ei hyvää päivää. Eli nyt ystäväni Teea, jos tätä luet, niin muistat varmasti tän kotiparturin uran alkuvaiheet, kun vitos- ja kutosluokkalaisena tein sulle sujuvasti kotipermanentteja;) Käsittämätöntä, että meidän äidit on suvainneet moisen puoskaroinnin. Mut toisaalta olin niin tarkkaan vissiin seurannut kampaajan mulle tekemiä permanenttejä ja tehnyt hänelle tiukkoja teknisiä kysymyksiä, että osasin huuhdella ekan vaikuttavan aineen perusteellisesti pois ennen kiinnitysaineen laittamista, eikä pahoja kärvähdyksiä päässyt sattumaan. Muistan silti, että korvan päällä olevat ohuemmat hiukset meni aika sähäkälle käkkärälle, kun käytin niissä pienempiä rullia...

 Muistan kuulleeni kotipermanenttien kulta-aikana, että joku mummo oli antanut ykkösaineen vaikuttaa hiuksissaan yön yli, että varmasti kihartuu. Ei tarvinnut sitten enää kakkosainetta laittaakaan...

Toinen pula-ajanmummo-syndrooman oire paljastui läjänä rikkinäisiä villasukkia (tässä ei ole kaikkia). Jollekin olisi päivän selvää heittää sukat menemään, kun kerran vielä villaisina maatuvatkin. Itse kuitenkin näen noissa vielä varsin käyttökelpoiset varret... et jos joskus vaikka sais neulottua uudet jalkaosat. Parsimiseen multa menis sama aika, joten siihen en ryhdy. Pitää ottaa nuo mukaan seuraavalle pitkälle automatkalle.

Pääsiäisen jälkiä löytyi vielä olohuoneesta.

Pikkuprinsessa tietenkin ehti heti höyhentä maistelemaan...

... ja voi sitä pettymystä, mikä tulikaan, kun äiti otti höyhenen parempaan talteen!

Viime viikonloppuna kävin monday To sunday HOME -blogia pitävän Päivin private sale -myynnissä, jonka hän piti kauniissa Espoon lomakodissaan. Päivi on lanseerannut pellavaisen kodintekstiilimalliston, johon ihastuin. Itseä oli hyvä vähän palkita ahkerasta ja sitkeästä suursiivousurakasta, että sen jaksaisi vielä viedä loppuun...

...ostin kaksi rillalla koristeltua ihanaa pellavatyynyliinaa. Innostuin jopa "merkkikuvaukseen", vaikken sen pointtia maailmanlaajuisesti tunnetuista merkeistä ymmärräkään, mutta silloin teen mielelläni poikkeuksen, jos kyseessä on tuntemattomampi tai kotimaisen yksityisyrittäjän laadukas tuote.

Päivin lomakodissa oli kaunista kevättunnelmaa. Näihin kuviin on myös tämä postaus hyvä päättää, ettei mieliinne jää pyörimään ne järkyn riemunkirjavat permanenttirullat, joiden hävittämiseen hyvä syy löytyy niiden väristä, jos ei muuten ;)

Ihanaa sunnuntaita toivotan. Nauttikaahan kevään tulosta ja lintujen laulusta!

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Nyt en ymmärrä, miksi tässä tekstissä tää fonttikoko ja väri välillä vaihtelee. Muuten kone pelittää jo paremmin, kun mies vihdoin sai alustettua tän uudelleen. 

 

Naked truth: Sotkun anatomia

Palmusunnuntain jälkeisenä maanantaina huomasin, että Sallyn blogista olin saanut sisustusblogeja kiertävän haasteen näyttää, miltä koti näyttää arjen ja elämän keskellä. Tartuin välittömästi kameraan, ettei olisi tullut kiusausta ruveta paikkoja kaunistelemaan, sillä tilanne oli poikkeuksellisen herkullinen noin niin kuin tirkistelynhaluisten kannalta. Sallyn edelliseen "A blog with substance"-haasteeseen en ole ehtinyt vastata, mutta kaunis kiitos vielä siitäkin!

Omaa oloa kuvia näyttäessä huojentaa tietoisuus siitä, että nämäkään eivät vastaa ihan sitä normitodellisuutta. Haaste sai kuitenkin minut pohtimaan ja kirjoittamaan aika paljon siisteydestä ja sotkuisuudesta ylipäätään, ja siksi tämänkin postauksen tekeminen vähän kesti... Onnea nille, jotka jaksavat lukea tekstitkin loppun asti, ja tervetuloa tiirailemaan nyt sitä kolikon kääntöpuolta. Toivon, että tämä lisää lukijakunnan medialukutaitoa yleisesti ottaen, vaikka en varsinaisesti mediakasvattaja olekaan.

Palmusunnuntaita edeltäneestä lauantaiaamusta voin näyttää kuvan keittiönpöydän "kattauksesta" näin alkuun:

Yritin miettiä, miten näitä kuvia lukee sellainen ihminen, jolla on hyvä medialukutaito ja elämänkokemusta (M&E), ja miten taas ennakkoluuloisesti ja elämää mustavalkoisesti tulkitseva medialukutaidoton "anonyymi panettelija" (AP). Lopuksi tulkitsen kuvaa todellisuuden mukaan. Tästä kuvasta heiltä voisi tulla vaikkapa tällaisia kommentteja:

AP:" Järkkyy. Ei voi olla totta, että jollain on noin törkyinen keittiönpöytä... kamalan siivotonta väkeä!

M&E: "Jaa, taitaa olla keittiönkaappien siivous meneillään... Näkyy olevan talousmuovit ja kuiva-ainekaappi työn alla..."

Todellisuus: Oltiin koko konkkaronkkana ryhdytty mittavaan suursiivousprojektiin ja tyhjennetty kaapit yhdessä keittiön pöydälle lauantaiaamuna, pyyhittiin kaapit ja järjestettiin uudelleen. Kaappien siivous kesti huomattavasti lyhyemmän hetken, kuin jos olisin yrittänyt selviytyä siitä yksin. Silloin se olisi keskeytynyt ehkä sata kertaa ja kestänyt koko viikon...Ihan kaikkia kaappeja ei siltikään saatu vielä lauantain aikana valmiiksi, koska muutakin ohjelmaa päivään sisältyi.

 Tältä keittiö näytti maanantaina heti, kun olin haasteen saanut. Kuvat ovat suoraan kamerasta ilman sen kummempia säätöjä.

 AP: "Kello on jo melkein kaksi maanantaina ja noin tolkuton kaaos vielä viikonlopun jäljiltä. Juoko se äiti siellä vaan kahvia ja bloggaa päivät pitkät?!... Projekti on edelleen ihan levällään, vaikka just se sano siivonneensa... Karseeta, miten jollain voi olla lähtenyt homma noin hanskasta... Mokomakin yhteiskunnan vapaamatkustaja!"

M&E: "On siellä uusi viikko taas alkanut... Sunnuntai on ilmeisesti mennyt lepäillessä ja perheen kanssa puuhaillessa, niin kuin kuuluukin. Toivottavasti urakka saadaan päätökseen ja sitä voidaan juhlia, vaikka nuo pikkuiset tuossa näyttävät sitä mukaa sotkevan, kun äippä siivoo..."

Todellisuus: Palmusunnuntaina on virvottu. Koko keskikerros ja kellarikerroksen askarteluhuone plus portaat on virvontaoksien silppua täynnä, jota on imuroitu pariin kertaan jo sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna. Imurinletku lojuu lattialla, koska imuroitavaa tulee koko ajan erinäisiä laatikoita siivoillessa. Äiti on sunnuntai-iltana käynyt kuntosalilla ja stretchingissä. Jumppareissun päätteeksi hän on istahtanut väsyneenä mutta virkistyneenä iltapalalle ja viettänyt blogihetken jatkuvan siivoamisen sijaan. Maanantaita ei ole todellakaan aloitettu puhtaalta pöydältä... eikä maailma ole tälläkään kertaa kaatunut siihen.

 Maanantaiaamuna äiti on yrittänyt varastaa hetken vanhan kaapin sälälaatikon järkkäilyyn sillä aikaa, kun juniori on syönyt aamupalaansa (huom. siisti ylälaatikko!). Tasoilla lojuu edelleen tavaroita odottamassa kuskausta paikalleen... Tiskit saavat odottaa sitä, että kone on pessyt edellisen satsin...tytöt hoitavat tyhjennyksen. Lattia on jo kertaalleen aamulla imuroitu ja siivottu, mutta se on myös nanosekunnissa uudelleen sotkettu, verhonvaihto on kesken... Siirryimme juniorin kanssa parin extempore-pääsiäiskortin askarteluun, jonka jälkeen ollaan purettu vielä ylimääräistä energiaa ulkona... Lounaan jälkeen on työtasot levällään, koska ennen juniorin päikkäreitä leikimme vielä ylhäällä vähän aikaa. Varsin huonosti nukutun yön jälkeen (pikkuprinsessan unikoulu ollut menossa) istun hetkeksi alas juomaan kahvia ja lukemaan mm. Sallyn blogipäivitystä, josta tämän haasteenkin bongasin. Junioria en ole saanut  nukahtamaan päikkäreille. Koulusta palanneet tytöt onneksi katsovat vähän aikaa pienten perään. Otan kamerani esille, ja kuvaan surutta sen hetkisen todellisuuden kodistamme... kellarin kaameuksia voin paljastaa joskus toiste, kun nyt en sinne kameran kanssa kerinnyt.

Eteinen oli ehkä järkyttävimmässä jamassa pitkään aikaan. Pari virpojakaverin lainaamat vaatteet olivat edelleen maanantaina tuolilla, kengät hujan hajan. Kiireisiä virpojia oli kotiutunut ilmeisesti hyvän saaliin kera... Arkieteisessä kirpparille meneviä paperipusseja ja keräyspahvipussi lattialla kaatuneena...

Tytöt laittoivat tavaransa paikoilleen, kun heitä asiasta muistutin. Toiseen kuvaan tytöt olivat jo ehtineet nostaa takit tuolilta pois.

 

Makkari oli melko kuosissaan, vaikken jaksakaan yleensä laittaa päiväpeittoa paikoilleen.

Kylppärissä olin aamulla aikaisin siivonnut pari laatikkoa sillä aikaa, kun pikkuiset katsoivat makkarissa ison siskon kanssa hetken aamun lastenohjelmia ennen tytön kouluun lähtöä. Projekti jäi kesken, joskin jotain valmistakin oli ehtinyt tulla...

 Olen ollut yllättynyt muutamia sisustusbloggaajien vastaavia naked truth-postauksia lukiessa, miten moni kommentoija tuntuu todellakin luulevan tai pelkäävän, että blogistien tai sisustuslehtien kodeissa näyttää aina yhtä siistiltä kuin kuvissa. Todellisuudessa (sori kun väännän vähän rautalangasta) sisustusblogien kodeissa asuu vain tavallisia ihmisiä ja siellä eletään ihan tavallista elämää niin kuin muissakin kodeissa, saipa blogista tai sisustuslehdestä minkä kuvan tahansa. Blogin, lehden tai minkään muun median perusteella en ainakaan itse tee kirjoittajasta tai jutun kohteesta yhtään pitemmälle meneviä tulkintoja, koska niissä näkyy vain promillen luokkaa henkilön elämästä ja todellisuudesta.

Sotku on aina sotku, eikä siitä mihinkään pääse, mutta ainakaan itse en satunnaisen vierailun tai sotkukuvan perusteella luokittele tai leimaa ihmistä "sotkuiseksi" tai "siistiksi". On osattava nähdä kuvan tai sen hetkisen tilanteen taakse. Jos ihminen on esimerkiksi univajeessa, fyysisesti vakavasti sairas, loppuunpalanut, masentunut, tai käy läpi jotain psyykkisesti kuormittavaa prosessia, on selvää, että ainakin hetkellisesti (päiviä, viikkoja, jopa monta vuotta) voi elämän mielekkyyden lisäksi kadota myös siivoamisen merkitys. Silloin ihminen suhteuttaa asioiden tärkeyttä vähän isommasta perspektiivistä, jolloin arjen sotkut ovat vain pikku juttuja. Omassa elämässänikin on menty läpi pidempi ajanjakso, jolloin ollaan menty todella selviytymisvaihteella... Oli tilanne mikä oli, niin  niin kauan kuin tässä ajassa tallataan, olostaan voi silti tehdä huomattavsati viihtyisämmän pitämällä ympäristönsä siistinä.

Olohoneen ilme ehti muuttua jo kuvien ottamisen aikanakin melkoisesti. Ekassa kuvassa vain tyynyt olivat vähän miten sattuu. Seuraavassa kuvassa ne ovat jo lattialla, kun olin käynyt välillä räpsimässä kuvia työhuoneesta...

...mitäs siitä, vaikka silkkityynyt luuhaavat lattioilla, kunhan lapsilla on hauskaa!  

 Vanhan kaapin päälle on jemmattu peli, jota oltiin pelattu perjantaina miehen  ja isojen tyttöjen kanssa Eart Hourin aikaan kynttilänvalossa... se kuuluisi oikeasti kellarissa olevaan arkiolohuoneen pelikaappiin. Myös varsin sisustuksellinen kirkkaankeltainen pomppupallo on nostettu kaapin päälle... juniorin vauhti meinaan yltyy välillä melkoiseksi.

Työhuone pienen projektin keskellä:

AP: " Siis edelleen ihan karseeta...mitä ihmeen sälää tulla arkistokaapin päällä on: rälläkkä, pianosarana, rikkinäinen kellopeli, neulatyyny, akkarii, pokkarii, kameran laatikko jne. Vieläkin noi kuvakollaasin kehykset makaa tossa pianon päällä seinälle laittamatta. Ei  voi olla noin saamatonta porukkaa...Ja kattokaa tota työpöytää ja nojatuolia! Kuka tollasen kaaoksen keskellä pystyy asumaan?!"

  M&E: "Jaa-a, nyt en kyllä ihan  ymmärrä. Aika boheemia meininkiä. Näyttäis olevan verhojenvaihtoprojekti meneillään, mutta mistä toi kaikki muu sälä on tänne eksynyt?"

Todellisuus:  Syksystä helmikuun loppuun asti mies on ollut linnoittautuneena työhuoneeseen tenttipaperiensa keskelle. Sen jälkeen paperit ovat odottaneet siivoajaansa kuukauden. Tosin joulun aikaan toi huone oli ihan kuosissaan. Pikkasen on tenttiläistä väsyttänyt urakan jälkeen, ja itse en toisen papruihin todellakaan koske. Mukavampaa kun on mielummin puuhannut pitkästä aikaa jotain lasten kanssa ja ollut muutenkin vähän rennompi. Onneksi työhuone ei ole jatkuvasti silmien ja kovan käytön alla, joten sotkut ovat voineet ihan hyvin odottaa rauhassa siivoojansa aikaa. Sitten alkaisin huolestua, jos kuukausi tolkulla huone näyttäisi tuolta ja hakisin jo ulkopuolistakin apua; joku huolestuisi jo muutaman tunnin tai päivän jälkeen, mutta itse olisin sillä periaatteella jo pyöreässä huoneessa suljetulla osastolla... sen verran tärkeämpiäkin huolikohteita on ollut. Pianosarana odottelee tossa rälläkällä katkaisua, että saatais taas toi lattialla oleva työpöydän kaapinovi paikoilleen, josta vanha sarana oli irronnut. Lisäksi kaapin päälle on eksynyt pari lastenhuoneeseen kuuluvaa juttua. Neulatyyny liittyy verhojenvaihtoon. 

 

Laitoin nyt vielä muutaman kuvan projektin edistymisestä parin seuraavan päivän ajalta, kun niitäkin tuli otettua. Loppuviikosta tuli vieraita, mutta silloinkin oli yksi ja toinen siivousurakkaan kuuluva juttu kesken. Vuosien varrella olen siedättänyt itseäni kestämään sotkuihin liittyvää häpeää, koska mielestäni on silti parempi, että näkee ystäviä, kuin että häpeässään jättää heidät kutsumatta. Todellinen ystävä ei pidä minua huonona ihmisenä sotkujen takia, eikä tule arvostellen testailemaan sormellaan, mistä pölyä löytää. Esimerkiksi näissä Neljän tähden illallinen -tyyppisissä ohjelmissa näkee välillä sellaisia vieraita, jotka tekevät pölytestejään itselleen lähes vieraan ihmisen kodissa, johon heidät on kutsuttu --- mielestäni täysin käsittämätöntä, rajatonta ja todella törppöä käytöstä, jos nyt ihan suoraan sanon, ja puolestani heitä arvostelen. Tunnen suurta myötähäpeää näiden ihmisten käytöksen puolesta. Toisen koti on sentään toisen koti, ja varmasti jokainen resurssiensa mukaan parhaansa vieraiden viihtymisen eteen yrittää!
 
Lapsiperheessä tilanne koko ajan elää ja elämään kuuluvat hetkelliset sotkut, jos vanhemmat myös leikkivät lastensa kanssa eivätkä koko ajan itse siivoa. Tosin tunnustan, etten itse pysty keskittymään lasten kanssa leikkimiseen, jos kaaos on ylittänyt tietyn rajan. Sen verran adhd-taipumusta mulla taitaa olla... Normaalitilanteessa joku nurkka voi olla hyvinkin "edustuskuntoinen", kun taas joku osa kodista voi olla ihan järkyttävän sotkuinen ja projektin alla. Silloin jos ja kun pitää priorisoida, mistä päästä paikkoja pitää siistinä, niin itselläni menee seinien sisäpuoliset osat (oman perheen hyvinvointi) listassa talon ulkopuolisten sotkujen (muiden hyvinvointi) edelle, oli se sitten jonkun mielestä kuinka itsekeskeistä ajattelua tahansa. En siis kuulu niihin, jotka viimeiseen asti yrittävät säilyttää kulissit kunnossa ja miettivät, mitä muut ajattelevat, vaikka hienoahan olisi aina pystyä muutkin huomioimaan. Aina ei suuren perheen kanssa vaan voi, kun ei jaksa. Perusarjessa väsymys yleensä painaa enemmän ja vähemmän ja keskittymiskyky siisteyden ylläpitämiseen on välillä todella olematon. Paremman kuvan lukijan totudenjanoa tyydyttämään saisi tietysti ottamalla siivotusta kohteesta kuvia useamman kerran vaikkapa viikon aikana (ja vielä muulloin kuin suursiivouksen keskeltä), jolloin näkisi, miten elämä muuttaa kuvaa.


Tätä ennen olen ottanut blogiini kuvia sellaisista hetkistä, kun kyseinen kuvauskohde on juuri siivottu. En halua silloin esittää olevani siistimpi ihminen kuin todellisuudessa olen, vaan haluan kuvissa välittää kauneutta, jota varmasti jokaisessa kodissa on. Ehdin postailla noin kerran viikossa, joten kyllä viikkoon niitä kauniita hetkiäkin saa mahtumaan ihan kiitettävästi. En ole harrastanut sitä, että kaapaisisin tavarat kuvauksen tieltä Ikean siniseen (mielestäni todella rumaan, mutta asiansa hyvin ajavaan) kassiin, mutta jos joku blogisti niin sattuu tekemään, niin sekin on mielestäni ihan ok, koska se tuo varmasti iloa arkeen.

 Kodinhoitohuoneessa on ollut koko viikon meneillään vaatekaappien armoton perkaus ja pyykkäys. Siistiä hetkeä ei ole ollut moneen päivään... Tyttöjen huoneessa oli kaveri ollut palmusunnuntain ja maanantain välisen yön kylässä.

 Sisutusblogien ja -lehtien "genreen" ei kuulu näyttää näitä normaalin elämän epäesteettisimpiä hetkiä, mutta kukapa muukaan niitä kotonaan haluaa aktiivisesti kuvata saatika muille esitellä? Kuka ihan oikeasti haluaa nähdä kuvia ventovieraan ihmisen sotkuisista nurkista päivittäin? Ehkä se on lohduttavaa, mutta ei yhtään inspiroivaa. Sotkuista kotia näyttämällä ihminen paljastaa itsestään paljon intiimimmän ja haavoittuvaisemman puolen, kuin siistiä kotia kuvatessaan. Sotkuissa näkyy eletyn elämän jälki, siisti kuva kodista on vain  kuva tilasta ja sen viihtyisästä tunnelmasta.

Vielä yhteenvatona: Sisustusblogeissa keskitytään elämän kauniisiin ja visuaalisiin puoliin, jotka eivät synny sattumalta, vaan niihin on erikseen keskityttävä ja niitä luotava. Rumuus, sotku ja lika tässä langenneessa maailmassa syntyvät ihan itsestään. Itse en usko maailman sattumanvaraiseen kauneuteen muutenkaan, vaan luonnossakin ihailen Suuren Suunnittelijan tarkoituksellista, merkityksellistä ja aktiivista luomistyötä, oli se sitten jonkun mielestä kuinka epätieteellistä ajattelua tahansa. Ideana sisustusblogeissa on saada kaunis tunnelma talteen, mikä sinänsä on yhtä todellinen kuin sotku --- edes sen (erikseen luodun tai lavastetun) hetken. 

Koko totuus vielä edellisistä kuvista: Olimme aloittaneet pääsiäisen alla mittavan suursiivouksen ja ruvenneet järjestelmällisesti siivoamaan läpi kaikkia kaappeja ja laatikoita ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen muuttomme jälkeen. Sälää on joka puolella menossa paikasta a paikkaan b, joka on pääosin kierrätysastia. Operaatio piti tehdä jo vuosi sitten, mutta silloin mies makasi viikkotolkulla täyshoidettavana yläkerrassa polvileikkauksensa vuoksi, enkä itse loppuraskaudesta kaiken passaamisen jälkeen venynyt enää kaappeja siivoilemaan. (Joo, seli seli...) Rakennusaikana tapahtunut muutto motivaatiokämppään ja sen jälkeen tähän kotiin olivat molemmat olleet melkoisia paniikkimuuttoja, jolloin ei oltu keritty ja jaksettu kunnolla kaikkea ylimääräistä tavaraa karsia. Kevät, kesä ja syksy hujahtivatkin muissa puuhissa, joita blogiinkin olen kirjannut. Laskeskelin, että tähän siivousurakkaan menee normiarjen keskellä (ilman tukiverkostoa = miehen vanhemmat 350 km:n päässä) kolme viikkoa, kunnes kaikki tarpeettomaksi käynyt materia on karsittu ja kuskattu UFFille, Fidaan, kierrätykseen tai kaatopaikalle. Siivousprojekti on edellyttänyt tietysti kaikkien isompien perheenjäsenten osallistumista, ja on tarkoittanut käytännössä sitä, että ruutuaika laitetaan minimaaliselle tasolle. Tällä hetkellä telkkarin muutoinkin vähäinen katselu on ehdollistettu samanaikaiseen pyykkien silittämiseen.  Juniori on saanut myyrä- ja puuhapete-videoiden yliannostuksen ja itse olen viettänyt ahdistavia hetkiä päivisin loputtomalta tuntuvan kaaoksen keskellä. Olen yrittänyt siitä huolimatta pystyä keskittymään välillä myös leikkimään pienten kanssa. Tämä on ollut nyt vaan armotonta suorittamista, vaikka armollisuus menee ainakin mulla noin yleensä ottaen arvona siisteyden edelle.  Elämä on opettanut tätä perfektionistia hölläämään pipoaan... Mutta rajansa kaikella sotkullakin --- nyt se raja viimein tuli vastaan.

Tällaista sotkua tällä kertaa, seuraavaksi palaan sitten siisteihin kuviin kodista, jossa myös kaapit ovat järjestyksessä. Niitä en silti yksityisyyssyistä teille rupea esittelemään. Luulen, että homma tuli nyt aika tyhjentävästi kuvattua ja lukijakunnan medialukutaitoa toivottavasti lisättyä, joten jos jollakin blogistilla on tähän vielä lisättävää, niin olkaa hyvät vain ja tarttukaa haasteeseen:)

Siistiä viikkoa kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki

Pääsiäisen jälkitunnelmia

Palmusunnuntain jälkeen viikko sitten maanantaina minulle napsahti Sallyn blogista sisustusblogien "Naked truth" -haaste. Ennen kuin paljastan kuvia siitä, kuinka karmaiseva tilanne täällä oli silloin, tulee vielä joitain kuvia pääsiäisestä eilisen pikapostauksen jälkeen.

Kiirastorstaina päivällä saimme ihania rakkaita vieraita. Lapsilla oli mukavat leikit.

Kiitos Sanna, Viktoria ja Sinikka!

Lunta vain edelleen riittää...

Pitkäänperjantaihin kuuluivat ulkoilu, loimutettu lohi ja naan-leipä. Vieraina olivat Anssi, Miikka ja Pauliina.

Oli myös ihana laulaa illalla yhdessä koko porukalla. Kuvia kattauksesta ei ole, koska porukka oli niin nälkäistä, ettei kunnon kattauskuvia ehtinyt saada aikaiseksi...

 

 Pääsiäisen säät olivat mitä aurinkoisimmat.

 Työhuoneen krumeluurit sopivat oikein hyvin pääsiäisen (ja joulun) tunnelmaan. Jossain vaiheessa olin jo tarttumassa mustaan suhumaaliin ja maalaamassa messinkistä vanhaa lampunjalkaa, mutta taidan sittenkin pitää sen noin... kun jotain asiaa jahkailee tarpeeksi kauan, voi huomata sen jälleen olevan ihan "muodikas".

Seuraavaa postausta varten kannattaa sitten henkisesti varautua. Aiemmin joskus keittiöpostauksessa lupailin, etten sotkukuvia tule enempää näyttämään, mutta ehkä olen kuitenkin sitä tyyppiä, joka tuntee sydämessään vastuuntuntoa medialukutaidottomia kohtaan ja on valmis uhrautumaan... Eli kyseisen postauksen voi hyvin skipata, jos ei sotkuja halua nähdä.

 Niin tosiaan, blogini 1-vuotissynttäritkin hujahtivat ohi ihan huomaamatta viime viikolla. Kiitos kaikille teille rakkaille lukijoille! Teitä on silti ihanasti jaksanut kiinnostaa juttuni siitä huolimatta, vaikken kovinkaan aktiivinen bloggailija ole ehtinytkään olla. Ihan en päässyt postaus per viikko tavoitteeseeni, mut ei se mitään. Todennäköisesti jatkelen edelleen tällaisella vauhdilla, jonka olen jotenkin viikkorytmiini saanut mahtumaan, mutta seuraavat viikot tulevat olemaan melko kiireisiä, että täällä saattaa olla välillä vähän hiljaisempaa. En silti katoa mihinkään. Nyt toivottelen teille raikkaan keväistä loppuviikkoa!

XXX

VillaVaahtokarkki

P.S. Se pääsiäiskuusi oli aprillia... Samoin ystävänpäivän kuusi oli kyllä sama kuin jouluna, mutta ystävänpäivänä sitä ei ollut enää sisällä, eli juksasin;) Haluatteko nähdä vappukuusen?
 

Pääsiäisenä

Whaaat?....

Sitä vaan, että vielä  ehdin toivottaa

Iloista Pääsiäistä kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki