sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Onnittelukimppu arvonnan voittajalle

Keräsin puutarhan viimeistä kukkaloistoa talteen pariin kimppuun, joiden myötä toivottelen onnittelut arvonnan voittajalle... sekä myös kaikille muille arvontaan osallistuneille! Te saatte kukkakimput ihanista kommenteistanne näin virtuaalisesti:)



Kimpussa pohjana nukkapähkämön lehtiä sekä myskimalvaa, daaliaa, Twist´n Shout -hortensiaa, Endless Summer -hortensiaa, kosmoskukkia, ruusuja ja konnantatarta.




Takan reunalle päätyi syksyisempi kimppu.

Tässä kimpussa on sulassa sekamelskassa auringonkukka, syyshortensia, punahattua, Lady of Shalott -ruusua ja kesäkukkaa, jonka nimeä en nyt juuri muistakaan... (kertokaa kuka tunnistaa).


Ja seuraava kimppu auringonkukkia erityisesti voittajalle eli...


... Niinalle, joka oli arvonnassa mukana kirjautuneena lukijana. Paaaljon onnea Niina!!! Laitan viestiä tulemaan vielä sähköpostitse, niin saan yhteystietosi ja kukkasipulit postiin pikimmiten.






Olkoon syyspäivänne edelleen aurinkoisia ja mukavaa uutta viikkoa kaikille!

♥♥♥

VillaVaahtokarkki

P.S. Ihana tyttöni onnistui selvittämään, miten tästä näppäimistöstä saa noita sydämiä ja tällaisia hymiöitä☺.



lauantai 28. syyskuuta 2013

Uusi kuvakulma


Sain Nauran auringolle -blogista haasteen kuvata uuden ennen näkemättömän kuvakulman kodista. Kiitoksia hauskasta haasteesta Matkatar! Päätin valita kohteeksi makuuhuoneemme tapettiseinän, jota en aiemmin makkaripostauksessa ole näyttänyt, koska silloin seinää vielä rumisti taulutelevisio, joka ei ollut vielä päässyt varsinaiseen arkiolohuoneeseen/"leffahuoneeseen" kellarikerrokseen. Tykkään tuosta tapetista (Laura Ashleyn´ Erin Linen´, ei vissiin enää mallistossa) todella paljon ja siitä, ettei se ole sängyn takana, vaan tässä tapauksessa sitä saa ihailla aamulla ensimmäisenä suoraan sangystä. Yhtään ei vielä kyllästytä eikä mitään muita härpäkkeitä tee mieli seinälle ripustaa näkymää pilaamaan
 Kuva on otettu sivuseinän peilin kautta. Peili oli alun perin lahjaksi saatu vanha kuvataulu, jota ei oltu saatu ripustettua seinälle heti muuton jälkeen. Niinhän siinä tietenkin kävi, että se joku kerta kellahti seinustalta kumoon ja lasi rikkoutui:( . Sattumalta mulla oli myös kaatiskuormaan lähdössä ollut ei-niin-vanha peili, josta taas oli puolestaan mennyt kehys rikki muuttovarastoinnin aikana. Peili oli juuri oikean levyinen tuohon taulun kehykseen. Vähän sitä lyhensin vain lasileikkurilla.


 Seinustalla olevat tuolit ovat Lyyti-mummoni peruja. Silloin ekana avioliittovuotena entisöity vuonna -96... eli aikas monta vuotta sitten. Kankaan vain vaihdoin viime keväänä. Mallinuken päällä on raskausajan juhlamekoksi ostamani silkkimekko, jota ei sitten tullut kertaakaan pidettyä, kun pikkuprinsessa päättikin syntyä ennen kevätjuhlia. No tuohon se on jäänyt liian suurena vain somisteeksi...



Laitoin peilin kautta näkyneen näkymän myös parvekkeen ovelle päin, koska siihen liittyy äitiyteen liittyvä tarina... toivottavasti ei tunnu liian henkilökohtaiselta. Nimittäin silloin kun meidän ensimmäinen tyttö syntyi pian 14 vuotta sitten, mulla oli imetyksen tueksi  sellainen unelmien "euforiamielikuva", jolla sain maidonherumisrefleksin toimimaan. Laitoin silmät kiinni, hengitin kymmenen kertaan syvään, ja näin mielessäni avaran valoisan huoneen, johon auringon säteet siivilöityivät kauniisti ohuiden verhojen läpi. Verhot lepattivat rauhallisesti tuulessa. Ensimmäisenä kesänä uudessa kodissa juniorin ollessa pieni vauva joku kerta oivalsin, että tämän huoneen näkymähän oli täysin sama kuin mielikuvissani vuosia aikaisemmin! 

Tämä haaste on alunperin lähtenyt Kotila-blogista , ja se alunperin kuului näin:

Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!


Toivottavasti haaste ei näitä blogeja ole vielä tavoittanut. Haastan mukaan seuraavat blogit:


Toivottavasti tartutte haasteeseen!

Vielä on tämä päivä aikaa osallistua arvontaan, jonka tulokset julistan sitten sunnuntaina, jotta saan paketin hetimmiten maanantaina postiin, eli mukaan vaan! Nyt kun se syksy päättikin tulla kertarysäyksellä niin toivon, että siellä suunnalla, jonne arpa osuu, ei ole vielä maa ihan roudassa. Uskossa siis mennään, että sipulien istutuspäiviä on vielä monta ennen joulua:)

Rantouttavaa syysviikonloppua teille kaikille!

XXX

VillaVaahtokarkki




lauantai 21. syyskuuta 2013

Koti Katri Lehtolan kuvin 2/2


Kuva: Katri Lehtola
Pieni kierros vielä yläkerrassa Katri Lehtolan kuvin.

Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola
Kehto makuuhuoneessa toimii nykyisin päiväpeiton laskupaikkana.

Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola
 Hannin tekemä pöllö

Kuva: Katri Lehtola
Tyttöjen ompeluksia

Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola

 Tällaisia makupaloja tällä erää. Jäätelöt ovat tyttöjen ompeluksia. Jos jokin tietty yksityiskohta tai kuvissa esiintyvä tuote kiinnostaa, niin kysykää ihmeessä. (Jotenkin musta ei edelleenkään tunnu luontevalle ruveta luettelemaan kotini tuotteiden alkuperää tai merkkejä tänne erikseen, kun en vain osaa ajattella kotiani, blogiani tai juuri muutakaan ostamisen tai tuotemerkkien kautta. Vastaaminen ei silti ole ongelma, kun en varsinaisesti halua tietoja myöskään pantata. Musta ei vaan taida saada hyvää mainostajaa, mut voin tietty yrittää alkaa tsempata, jos joku tietoja ylipäätään kaipailee;) )



Kiitokset myös kaikista arvontapostaukseen tähän mennessä tulleista kommenteista. Niitä on ollut mukava lukea. Kommentteja on tullut vain niin paljon, että en ehdi nyt jokaiselle erikseen vastata, vaan taidan käyttää sen ajan seuraavan postauksen tekoon. Tervetuloa myös uusille lukijoille, jotka olette tänne löytäneet!
Arvontaan voi osallistua edelleen oikeassa sivupalkissa olevan linkin kautta tai skrollaamalla ruutua alas pari postausta taakse päin.


Tämän postauksen kaikki kuvat
Katri Lehtola

Tunnelmallisia syyspäiviä kaikille!

VillaVaahtokarkki


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Koti Katri Lehtolan kuvin 1/2

Kuva: Katri Lehtola

Ilona Pietiläinen ja Katri Lehtola tekivät toukokuussa jutun kodistamme Kodinrakentaja-lehteen, joka löytyikin jo heinä-elokuun lehtihyllystä. Lupailin aiemmin laittaa Katrin kuvia tänne blogiin, ja tässä niitä tulee ensimmäinen erä. Katso vain kuvat ja fiilistele, jos et halua lukea tarinoita kuvien takaa!

Kuva: Katri Lehtola
 
Kuvia katsellessa tulee itselleni hyvä mieli. Takana oli älyttömän hektinen kaksi viikkoinen pergolan rakentamisineen ja pikkuprinsessan 1-vuotissynttärijuhlineen (yli kymmenen yövierasta mukaan lukien). Voitte varmaan vaan arvata, mikä homma oli saada paikat kuvauskuntoon, kun intensiivisesti oltiin tehty töitä ulkona pergolaa rakentaen, ja sisällä ei oltu siivon eteen ehditty laittaa tikkuakaan ristiin. Suuret kiitokset Panulle ja Netalle, jotka ehditte tulla viime hädässä auttamaan pihan siivouksessa, sekä Raimolle, Leenalle, siskon perheelle ja veljille aiemmasta avusta! 

Jotenkin sitä miettii, että eikö sitä vaan osaa suhtautua tällaisen jutun tekoon tarpeellisella vakavuudella, vai mistä se johtuu, kun ei osaa ajoissa miettiä siivousta, "stailausta" tai mitä päälleen laittaisi, vaan puuhailee ihan jotain muuta, ja päättää aloittaa vielä uuden projektin  just kuvauksia ennen. Kai se on vaan yleinen elämän asenne, etten niin jaksa murehtia, mitä päälleni pukisin tai suuhuni laittaisin, tai missä järjestyksessä ne tekisin... hyvinhän kaikki sujui siitä huolimatta, mitä sitä stressaamaan;)
 

Kuva: Katri Lehtola

Voin kertoa, että sama viime tingan kuvio toistui loppukesän kotikuvauksista, eli mitään en ollut oppinut kuvausvalmisteluiden organisoinnista, mut täällä asiat meneekin muun elämän ja projektien ehdoilla... Joku toinen saattaisi paneutua asiaan rauhassa päivä tai viikko tolkulla miettien tarkasti, että kaikilla on tukka hyvin, kello näkyy, statuskoodit on kohdallaan jne., mut ei vaan tällä huvikumpumeiningillä... ei yllä prioriteettilistan kärkeen;)

Kuva: Katri Lehtola

Edellisenä iltana tajusin, että meillähän ei ole sopivaa mattoa työhuoneeseen, kun toinen suurista valkoisista villamatoista oli mennyt pesussa pilalle. Miten saatoinkin unohtaa! No, silloin alkoi pikainen maton metsästys tulevaa tytön huonetta varten, mitä varten sain Espoon Mattokympistä pari mattoa kokeiltavaksi, eli suuret kiitokset sinne! (Tää ei ole mikään maksettu mainos tai yhteistyö). Matot näkyvät kuvissa milloin missäkin järjestyksessä.  Tuo vihreä näyttää näissä paljon kivemmalle, kuin itse ottamissani kuvissa viime viikon postauksessa, jossa samat matot olivat kokeiltavana uudelleen mukanaan violettikin matto. Ja lopulta saatiin myös sopiva matto päätettyä, eli tuon verran tuli stailattua viime tingassa noitten Reilun kaupan ruusujen kera.


Kuva: Katri Lehtola

 Juttuhan alkoi niin, että tämä emäntä avasi aamulla oven Ilonalle just sen näköisenä kuin olisi sängystä noussut (aamuyöllä alkanut migreeni oli pitänyt pedissä viimeisille minuuteille), ja päälle laitettiin just sitä, mitä kaapista löytyi. Kovasti yritin vielä ylipuhua, ettei mun tarttis näkyä kuvissa, mutta Ilona ja Katri saivat suostuteltua mut mukaan sittenkin. Kunhan sain viiden minuutin pikaehostukseni tehtyä... Päälleni löysin kaapista sentään vaahtokarkkimaisiin väreihin sopivan hempukan tunikan. Keskimäärin en ihan noin hempukoissa vaatteissa kulje, mutta näihin tunnelmiin toi vain sopi. Mitään itteni kuvaajaa musta ei ikinä tulis (eikä ole tarpeenkaan), kun en sellaiseen jaksa/halua, viitsi/ehdi aikaa käyttää, mutta kyllä tänne jonkun muun ottaman kuvan voin laittaa... Olen huomannut, että äidit näkyvät ylipäätään perheen arkikuvissa liian harvoin. Omasta äidistänikin olisin toivonut jäävän vähän enemmän kuvamateriaalia näin jälkeen päin katseltavaksi, että olisi ollut enemmän muisteltavaa... Eli sen puoleen musta ei ole niiden blogistien paheksujaksi, jotka itseään kuvaavat.  Tykkään, jos blogisti joskus vilahtelee lukemieni blogin kuvissa, niin ei tule ihan sellainen olo, että jotain satuhahmoa seurailen.


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola



Kuva: Katri Lehtola

Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola


Kuva: Katri Lehtola
 Juniori veti ihan ylikierroksilla kumpanakin kuvauspäivänä. Siitä johtuen kuvissa punaiset posket ja hikinen tarhapöllön tukka (ei puhettakaan, että oltais minnekään kampaajalle keritty istuskelemaan, minä tai muut!)  Kuvia otettiin kahtena päivänä, koska ekana päivänä satoi ja sisäkuvienkin ottaminen jäi vielä keittiön osalta tekemättä. Toisena päivänä sentään mies tajus ottaa töistä vähän vapaata, etten ole ihan helisemässä koko ajan pienten kanssa. Mutta kuten huomaatte, lievän kaoottiset fiilikset eivät kuvissa näy, eli jälleen tuli taas tältä " medialukutaidon profeetalta" vähän lisää valoa noiden kuvien katseluun. Nauru johtuu varmasti juuri siitä helpotuksen tunteesta, että vaikka kaikki ei menekään niin kuin strömsössä, niin hauskaa silti oli!
Kiitokset päivästä Ilonalle ja Katrille!


Kuva: Katri Lehtola


Postauksen kaikki kuvat

Katri Lehtolan

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja muistakaahan vielä tuonne arvontaankin osallistua!
(Laitoin linkin vielä sivupalkkiin.)

XXX

VillaVaahtokarkki